Hoppa till innehåll

Näitä keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi on - tärkeää, että koko palettia hyödynnetään

Undervisnings- och kulturministeriet 30.9.2020 8.17
Kolumni
Opetusministeri Li Andersson.

Ikävät uutiset koulukiusaamisesta ja -väkivallasta ovat jatkuneet, ja vaikka jokaisen uutisen lukeminen tuntuu kamalalta, on äärimmäisen tärkeää, että tätä keskustelua käydään ja päätämme parhaista mahdollisista keinoista puuttua ongelmaan. Opetushallitus on tänään julkaissut oman oppaansa kiusaamisen vastaisesta työstä kouluissa ja oppilaitoksissa.

Kouluväkivalta ja kiusaaminen ovat vakavia ongelmia, jotka jättävät uhriksi joutuvaan lapseen tai nuoreen syvät, usein elämän mittaiset jäljet. Hallitus on sitoutunut tarvittaviin toimiin, jotta kiusattujen tilannetta saadaan helpotettua. Väkivallan ja kiusaamisen ehkäiseminen on koko koulumaailman ja kotien yhteinen tehtävä ja on tärkeää, että kouluilla on käytössään riittävät resurssit, työkalut ja tuki kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi. Yhtä lailla keskeistä on, että myös vanhemmat ja perheet suhtautuvat kiusaamiseen asian vaativalla vakavuudella.

Lainsäädännön nykyisellään mahdollistamat keinot kiusaamiseen puuttumiseksi ovat herättäneet keskustelua ja joissakin puheenvuoroissa on peräänkuulutettu myös lakimuutosten tarpeellisuutta kiusaamisen ehkäisemiseksi. Käyn alla läpi peruskoulujen osalta nykylainsäädännön mahdollistamia keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi, jotta keskustelua mahdollisista lakimuutostarpeista voidaan käydä hyvältä tietopohjalta.

Lähtökohtana kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiselle on, että koulutuksen järjestäjillä ja kouluilla on velvollisuus turvata lapsille ja nuorille turvallinen oppimisympäristö. Kiusaamiseen puuttuminen ei siis ole harkinnanvaraista, vaan kyseessä on opetuksen järjestäjien ja koulujen velvollisuus. Opetuksen järjestäjä, eli useimmissa tapauksissa kunta, voi myös olla korvausvelvollinen kiusatulle, mikäli kiusaamista ja sen aiheuttamaa haittaa ei ole onnistuttu estämään. Opetuksen järjestäjällä on pitkittyneissä kiusaamistapauksissa velvollisuus arvioida myös lastensuojeluilmoituksen tekemisen tarpeellisuus.

Kiusaamiskeskustelussa nousee usein esiin myös väkivallanteot, jotka on tärkeää erottaa muusta kiusaamisesta. Näin pysyy selvärajaisena, mistä milloinkin on puhe, ja mitkä ovat puuttumiskeinot erityyppiseen vahingolliseen toimintaan, sekä vastaako selvittämisestä poliisi vai koulu. Poliisi voi suorittaa esitutkinnan myös alle 15-vuotiaiden teoista ja he ovat vahingonkorvausvastuussa toiminnastaan. Tämän lisäksi yli 15-vuotias on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan.

Koulukiusaaminen voi myös täyttää esimerkiksi kunnianloukkauksen, laittoman uhkauksen, pahoinpitelyn, vahingonteon, vainoamisen tai törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit.

Kiusaamistilanteen ovat usein monimutkaisia ja yhden selkeän kiusaajan osoittaminen voi monissa tilanteissa olla vaikeaa, koska kiusaaminen liittyy ryhmän laajempaan dynamiikkaan. Sen vuoksi kiusaamisen ehkäiseminen vaatii aina työtä opetusryhmässä syntyneiden haitallisten toimintatapojen purkamiseksi. Kun ongelmat on tunnistettu, tarvitaan opettajan lisäksi myös oppilashuollon, koulupsykologin, sekä vaikeissa tapauksissa myös sosiaalihuollon työpanosta.

Oppilaan tuen lisäksi peruskouluilla on käytössään joukko kurinpidollisia ja muuntyyppisiä keinoja. Opetusryhmän vaihtamista koulun sisällä käytetään kouluissa usein työrauhan palauttamiseksi. Kurinpidollisen keinovalikoiman alkupäässä kiusaamiseen voidaan puuttua kasvatuskeskustelun tai jälki-istunnon avulla. Tarvittaessa haitallisesti käyttäytyvältä oppilaalta voidaan myös evätä opetukseen osallistuminen jäljellä olevan koulupäivän ajaksi. Vakavimmissa tapauksissa oppilas voidaan erottaa koulusta määräaikaisesti, korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi. Tämän lisäksi myös koulun vaihtaminen on osa nykyistä keinopalettia, mikäli kurinpidolliset ja opiskeluhuollolliset keinot on käytetty, eikä toivottua muutosta oppilaan käytöksessä ole tapahtunut. Vakiintuneen käytännön mukaisesti siirto toiseen kouluun tehdään huoltajien suostumuksella. Teoriassa asiassa olisi mahdollista edetä myös ilman huoltajan suostumusta, mutta tällaiset tapaukset ovat Suomessa erittäin harvinaisia, eikä niistä Opetushallituksen mukaan ole oikeuskäytäntöä.

On kuitenkin hyvä huomata, että kurinpidolliset toimet yksin eivät voi korvata kiusaamisen juurisyihin puuttumista. Niillä on kuitenkin paikkansa keinovalikoimassa, jotta turvallinen oppimisympäristö saadaan taattua myös vaikeissa tilanteissa.

Keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi on olemassa ja on tärkeää, että koko keinopaletti tunnetaan kouluissa ja kunnissa, jotta sitä voidaan hyödyntää tehokkaasti. Tämän lisäksi on olennaista arvioida nykyisen lainsäädännön riittävyys ja mahdolliset lakimuutostarpeet, jotta kiusaamiseen voidaan pureutua sen vaatimalla tehokkuudella. Tätä työtä tullaan tekemään niin ministeriöiden välisenä yhteistyönä, kuin myös eduskuntapuolueiden kesken tämän syksyn aikana.

Li Andersson
Opetusministeri

Li Andersson Utbildning