3.12 Vammaisten ihmisten oppiminen

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2015. Yleissopimuksessa sopijavaltioille asetetaan velvollisuus varmistaa, ettei vammaisia henkilöitä suljeta yleisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle vammaisuuden perusteella ja ettei vammaisia lapsia suljeta maksuttoman ja pakollisen ensimmäisen asteen tai toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle vammaisuuden perusteella. Lisäksi vammaisten henkilöiden tulee päästä kattavaan, laadukkaaseen ja maksuttomaan ensimmäisen asteen sekä toisen asteen koulutukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa niissä yhteisöissä, joissa he elävät. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan vammaisten henkilöiden oikeus päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan.

Kelan vammaistukien saajia oli vuoden 2019 lopussa yhteensä 264 700, 4,8 prosenttia koko väestöstä. Alle 16-vuotiaan vammaistuen saajia oli vuoden 2019 lopussa 36 600. Saajamäärä on vuodesta 2010 kasvanut 10 prosenttia. Etuuksia saavien määrä ei kuitenkaan yksiselitteisesti kuvaa vammaisten määrää.8

Vammaisten ihmisten koulutustasosta ei ole kattavaa tietoa. Arvioiden mukaan heidän koulutustasonsa on merkittävästi muuta väestöä matalampi. Siirtyminen perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen on vammaisten nuorten osalta muita nuoria haasteellisempaa ja vammaiset ihmiset ovat korkeakoulutuksessa aliedustettuna. Koulutus kuitenkin kuuluu kaikille ja sillä on suuri merkitys vammaisille ihmisille, niin työllisyyttä ja itsenäisyyttä edistävänä tekijänä kuin itseisarvonakin. Jatkuvalla oppimisella luodaan uusia mahdollisuuksia työkyvyttömiksi jääneille työelämään palaamista haluaville, niille joita uhkaa työkyvyttömyys nykyisessä työssä sekä osatyökykyisille.

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) uudistukset tulivat voimaan vuoden 2015 alussa. Laissa kielletään välillinen ja välitön syrjintä mm. vammaisuuden perusteella. Uudistuksessa velvoite edistää yhdenvertaisuutta laajeni koskemaan viranomaisten lisäksi koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja työnantajia. Laissa säädetään myös velvollisuudesta tehdä kohtuullisia mukautuksia ja näiden epäämisessä on kyse syrjinnästä. Niitä tarvitaan, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita sekä suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Koulutuksen järjestämisessä kohtuullisiin mukautuksiin kuuluvat opiskelemaan pääsemiseksi, opintojen suorittamiseksi ja opinnoissa etenemiseksi ihmisen vamman vuoksi tarvittavat mukautukset.

Esteettömyys on tärkeä edellytys sille, että vammaiset ihmiset voivat elää itsenäisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla. Esteettömyydellä tarkoitetaan perinteisesti kaikenlaisten ihmisten huomioon ottamista fyysisessä ympäristössä, kuten rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Rakennusten esteettömyyttä kaikilla koulutusasteilla ja vapaassa sivistystyössä tulee jatkuvasti tarkastella ja kehittää. Laajemmassa mielessä esteettömyydellä tarkoitetaan sellaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista ympäristöä, jossa jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Inkluusio-ajattelussa vammaisen oppijan ei tarvitse sopeutua opiskeluympäristöönsä, vaan päinvastoin.9 Koulutuksessa on siirrytty inklusiivisempiin ratkaisuihin, eikä vammaisia lapsia tule ensisijaisesti ohjata ilman vahvoja perusteita erityiskouluihin tai -luokille. Inkluusion toteutumiseksi oppimisen ja koulunkäynnin riittävä tuki sekä oppilashuollon palvelut tulee varmistaa jo lähikoulussa.

Vammainen opiskelija voi saada vammaispalvelulain (380/1987) nojalla tarpeensa mukaan kuljetuspalveluja opiskelumatkoihin, oikeuden julkisesti rahoitetun henkilökohtaisen avustajan käyttämiseen opiskelussa sekä erilaisia tulkkauspalveluja. Arvioiden mukaan näiden palveluiden toteutumisessa esiintyy kuitenkin epäkohtia ja palvelut toteutuvat tällä hetkellä eri tavoin eri puolilla maata. Vammaiset opiskelijat voivat joutua muita enemmän kamppailemaan opiskeluun liittyvien oikeuksiensa toteutumisesta.10

Selonteossa esitetään varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen useita toimenpiteitä, joilla myös vammaisten lasten asemaa parannettaisiin yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Lainsäädännöllä turvataan lapsen ja nuoren kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille riittävä oikea-aikainen tuki ja matalan kynnyksen palvelut. Kannustavaa ja moninaisuuden hyväksyvää toimintakulttuuria tuetaan, edistetään varhaiskasvatus- ja kouluyhteisöjen hyvinvointia ja osallisuutta sekä ehkäistään kiusaamista vakiinnuttamalla ennaltaehkäisevä poikkihallinnollinen ammattilaisverkosto osaksi varhaiskasvatuksen ja koulujen toimintakulttuuria. Oppilas- ja opiskeluhuollon palvelujen toteutumista ja mitoituksen riittävyyttä seurataan ja arvioidaan. Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämiselle asetetaan selkeät, velvoittavat laatutavoitteet, joiden valmisteluun osallistetaan laajasti tutkijoita, opetuksen järjestäjiä ja sidosryhmiä.

Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon. Tavoite vahvistaa myös vammaisten ihmisten mahdollisuuksia parempaan koulutukseen ja työllistymiseen. Toimintatapoja ja tarvittaessa myös lainsäädäntöä ja rahoitusjärjestelmiä kehittämällä turvataan toisen asteen opiskelijoille heidän tarpeisiinsa vastaavat opiskeluhuollon palvelut sekä mahdollisuus henkistä ja fyysistä hyvinvointia tukevaan toimintaan oppilaitosyhteisössä yhdenvertaisesti maan kaikissa osissa. Opiskelijoiden hyvinvointia vahvistetaan kehittämällä osallisuutta ja oppilaitosdemokratiatoimintaa sekä pilotoimalla ns. matalan kynnyksen toimintatapoja. Ammatillisessa koulutuksessa kehitetään henkilökohtaistamista niin, että siinä voidaan soveltaa myönteisen erityiskohtelun mallia. Valmistelussa huomioidaan kolmiportaisen tuen selvityksistä saadut kokemukset.

Korkeakoulutuksen osalta merkittävä linjaus on saavutettavuussuunnitelman (saavutettavuus tässä laajassa tarkoituksessa) kansallisten tavoitteiden ja toimenpiteiden suuntaviivojen laatiminen ja näiden pohjalta korkeakoulujen omien suuntaviivojen laatiminen. Näillä tuetaan aliedustettujen ryhmien korkeakoulutukseen pääsyä ja opintojen suorittamista. Selonteossa linjataan myös opiskelijoiden opiskelukykyä edistäviin toimenpiteisiin ja riittävän ohjauksen palveluihin panostamisesta opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Selonteossa kattavana eri koulutusasteita koskevana tavoitteena on digitaalisuuden ja uuden opetusteknologian hyödyntäminen laajasti ja innovatiivisesti oppimisen tukena. Digitaalisen oppimisen ympäristöjä kehitettäessä on huolehdittava myös saavutettavuudesta lain digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) tarkoittamassa merkityksessä. Laissa saavutettavuudella tarkoitetaan periaatteita ja tekniikoita, joita on noudatettava digitaalisten palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä, jotta ne olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa. Kehittämistyössä on tärkeää tunnistaa, että vammaiset henkilöt eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän mukaan koronakriisin myötä vammaisten lasten ja heidän perheidensä jaksaminen on entistä pahemmin uhattuna, joten vammaisten lasten perheiden tukeen ja palveluihin tulee kiinnittää erityistä huomiota perheen kokonaistilannetta tarkastellen. Vammaisten lasten perheissä osa vanhemmista on joutunut jäämään pois töistä, kun arkeen on tullut huolehdittavaksi vammaisen lapsen etäopetus ja muu arki.11 Myös koronakriisistä toipuminen ja sen vaikutusten korjaaminen edellyttävätkin tulevina vuosina seurantaa ja tukevia toimia, kiinnittäen erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin.


8 Blogi: Vammaisia on työikaisistä suomalaisista 7 tai 29 prosenttia
9 Pietilä & Laitinen 2011
10 Rautiainen & Korhonen 2019
11 STM & TEM 2020