3.3 Korkeakoulut

Puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon 2030. Toiselta asteelta siirrytään nykyistä sujuvammin korkeakoulutukseen. Tasa-arvo koulutuksessa on parantunut. Korkeakoulut rekrytoivat osaajia Suomeen. Korkeakoulujen uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kolminkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Valtaosa ulkomaalaisista opiskelijoista työllistyy ja jää valmistuttuaan Suomeen.

Suomi on maailman johtava digitalisaation hyödyntäjä korkeakoulutuksessa ja siihen perustuvassa jatkuvassa oppimisessa. Opetussisällöt avataan mahdollisimman laajasti käyttöön. Uudet toimintatavat ja verkostomainen yhteistyö mahdollistavat korkeatasoisen ja saavutettavan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen yhteys tiivistyy.

Suomi nostaa koulutus- ja osaamistasoaan lisäämällä korkeakoulutusta

Suomen yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehittyminen edellyttää, että osaamistaso nousee ja erityisesti huippuosaaminen vahvistuu. Talouden globalisaatio, tieteen kehitys ja uudet teknologiat sekä työn murros kiihdyttävät kansainvälistä kilpailua, joka korostaa osaamisen merkitystä. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -työssä linjattiin, että Suomi tarvitsee nykyistä enemmän osaajia, korkealaatuista korkeakoulutusta sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, ja myös vahvaa kytkeytymistä muualla tuotettuun uuteen tietoon.

Tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vuoteen 2030 mennessä yhteensä 100 000 uutta korkeakoulututkintoa enemmän kuin nykyisillä koulutusmäärillä saavutetaan. Pidemmällä aikavälillä on odotettavissa, että korkeakoulutettujen tarve edelleen kasvaa huolimatta ikäluokkien pienenemisestä. Hallitus on jo päättänyt lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja reilulla 10 000:lla vuosina 2020–2022. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää uusia päätöksiä koulutuksen laajentamiseksi. Lisäksi se edellyttää nykyistä paljon nopeampaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin sekä sitä, että entistä useampi korkeakoulutuksen aloittaneista myös suorittaa tutkinnon. Tätä tukee se, että uudessa rahoitusmallissa korkeakoulut hyötyvät aiempaa enemmän tavoiteajassa suoritetuista tutkinnoista.

Korkeakoulutukseen pyrkii vuosittain moninkertainen joukko koulutuspaikkoihin nähden, mikä hidastaa korkeakouluopintojen aloittamista. Korkeakoulutukseen pääsyä voidaan nopeuttaa opiskelupaikkoja lisäämällä. Tutkimusten mukaan opiskelupaikkojen lisääminen on todennäköisesti tehokkain tapa vähentää ylisukupolvista eriarvoisuutta.

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat uudistuivat vuoden 2020 alussa. Uudistuksen vaikutuksia seurataan säännöllisesti. Uudistuksen jälkeenkin korkeakoulujen tulee edelleen kehittää todistusvalintaa, valintakokeita ja muita valintatapoja tutkimustietoon perustuen dialogissa toisen asteen toimijoiden kanssa. Korkeakoulujen tulisi myös valintatavasta riippumatta kuvata valintaperusteissaan, mitä osaamista korkeakouluopinnot aloittavilta edellytetään.

Opiskelijavalinnan perusteista päättäminen eli se, millaista osaamista opiskelijoilta eri aloilla edellytetään, kuuluu korkeakoulujen autonomiaan. Yliopistot painottavat valintaperusteissaan lukio-opintojen tuottamaa osaamista. Tämän vuoksi nuoren tekemä valinta lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa hakeutua ja päästä eri alojen koulutukseen. Nivelvaiheen sujuvoittamiseksi ja ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneiden jatko-opintomahdollisuuksien lisäämiseksi on keskeistä lisätä heidän mahdollisuuksiaan suorittaa lukio-opintoja erityisesti kielellisten ja matemaattisten valmiuksien vahvistamiseksi. Korkeakoulujen tulisi myös nykyistä avoimemmin kuvata, mitä osaamista koulutuksessa aloittavilta edellytetään ja miksi tämä osaaminen on välttämätöntä.

Avoimen korkeakouluväylän kautta korkeakouluihin otetaan noin 4 prosenttia tutkinto-opiskelijoista. Väylän merkitys on vähäinen erityisesti aloilla, joilla hakijoita on paljon. Avoimesta korkeakoulutuksen väylästä voitaisiin kuitenkin kehittää nykyistä yhdenvertaisempi ja merkittävämpi tapa osoittaa korkeakoulutuksessa tarvittavaa osaamista.

Korkeakoulutuksen ja oppimisen laatu vaikuttaa oleellisesti osaamistasoon. Korkeakouluopiskelijoiden geneerisiä taitoja arvioineen tutkimuksen perustella lähes 60 prosentilla korkeakouluopiskelijoista geneeriset taidot ovat korkeintaan tyydyttävällä tasolla. Geneeristen taitojen merkitys korostuu edelleen teknologian ja työelämän nopeissa muutoksissa. Opetuksen ja oppimisen laadun kehittämisen tukena tulee hyödyntää entistä paremmin tutkittua tietoa.

Kun työikäisten määrä vähenee ja Suomen huoltosuhde heikkenee, on maan hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun kannalta maahanmuutolla ja sen osana kyvyllä houkutella kansainvälisiä osaajia entistä suurempi merkitys. Hallitus on käynnistänyt laaja-alaisen osaajarekrytointiin tähtäävän Talent Boost -ohjelman, jonka tavoitteita korkeakoulut ovat sitoutuneet tukemaan omilla toimillaan ja palvelulupauksillaan. Tavoitteena on, että yhteiskunnan ja työelämän tarvitsemien osaajien rekrytointi Suomeen tapahtuisi entistä systemaattisemmin ja useammin erityisesti korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kautta. Laadukas ja kansainvälinen korkeakoulutus houkuttelee uusia ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisiin korkeakouluihin. Osaajakilpailussa menestyminen edellyttää myös opiskelijoiden ja tutkijoiden maahantulon sujuvoittamista ja toimenpiteitä maahan jäämisen helpottamiseksi. Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton tiekartta vuoteen 2035 tulee linjaamaan tavoitteiden toimeenpanoa.

Koulutusperäisen maahanmuuton edut jäävät saavuttamatta, jos kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei onnistu. Tavoitteena on, että korkeakoulut yhdessä elinkeinoelämän ja julkisen sektorin kanssa integroivat vieraskieliset opiskelijat jo opintojen aikana suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

Osaamisen vienti on koulutukseen, koulutusjärjestelmään tai osaamisen siirtoon pohjautuvaa liiketoimintaa. Oppilaitoksilla, korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla osaamisen vienti kytkeytyy myös muuhun kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten osaamisen viennillä ja muulla kansainvälisellä toiminnalla voidaan myös edistää Suomen roolia kestävän kehityksen ja globaalin oppimiskriisin ratkaisijana. Osaamisen viennin kasvun esteenä on edelleen toiminnan pirsta-leisuus ja vähäinen yhdessä tekeminen. Yhteiskehittämisellä ja yhteistyöllä tavoitellaan luotettavia toimintatapoja ja toiminnan vaikuttavuuden kasvattamista. Koulutusviennin tiekarttaa päivitetään osaamisen viennin määrän ja vaikuttavuuden kasvattamiseksi sekä poikkihallinnollisen yhteistyön lisäämiseksi ja tehokkaaksi organisoinniksi.

Tavoite

Koulutus- ja osaamistasoa nostetaan.

Toimenpiteet

  • Vuonna 2030 vähintään 50 prosenttia nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tavoitteen saavuttamiseksi aloittajien määrää korkeakoulutuksessa lisätään vuoteen 2030 saakka. Lisäaloituspaikat suunnataan painotetusti niille aloille ja alueille, joilla on koulutuskysyntää ja joilta työllistytään hyvin, kuitenkin huomioiden joustavuus suhteessa kysynnän ja työmarkkinoiden muutoksiin.
  • Korkeakoulutukseen siirtymisen nopeuttamiseksi ja korkeakoulutuksen saavutettavuuden parantamiseksi korkeakoulujen valintoja kehitetään kokonaisuutena. Korkeakoulut kehittävät todistusvalintaa, valintakokeisiin perustuvaa valintaa ja muita väyliä perustuen tutkittuun tietoon.
  • Selkeytetään avoimen korkeakoulutuksen roolia ja tehtävää uudistuvassa korkeakoulutuksessa laatimalla sille laaja-alainen pitkän tähtäimen kehittämisvisio.
  • Korkeakoulut panostavat oppimisen laadun jatkuvaan kehittämiseen ja kaikkien opiskelijoiden geneeristen taitojen oppimista tuetaan tavoitteellisesti. Koulutuksen ja oppimisen laadun kehittämistä tuetaan arvioinnilla ja tiedontuotannon kehittämisellä. Opetus- ja kulttuuriministeriö kokoaa määrävuosin korkeakoulutuksen tila -katsauksen.
  • Korkeakoulut lisäävät laajapohjaisella yhteistyöllä ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden rekrytointia suomalaisiin korkeakouluihin. Osaajatarpeisiin vastaamiseksi vuosittainen uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää kasvaa nykyisestä kolminkertaiseksi, viiteentoistatuhanteen vuoteen 2030 mennessä.
  • Korkeakoulut integroivat kansainväliset osaajat korkeakouluihin, suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään yhteistyössä elinkeinoelämän ja julkisen sektorin työnantajien kanssa. Tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista 75 prosenttia työllistyy suomalaisille työmarkkinoille.
  • Opiskelijoiden maahantulon sujuvoittamiseksi otetaan käyttöön kansallinen D-viisumi opiskelijoille sekä selvitetään ulkomaalaislainsäädännön uudistamista siten, että se tukee tutkinnon suorittaneiden pysyvää Suomeen jäämistä.

Tasa-arvo toteutuu nykyistä paremmin korkeakoulutuksessa

Opiskelijan sukupuoli, vanhempien koulutustausta, ammatti ja tulotaso vaikuttavat edelleen nuorten koulutuspolkuihin ja lopulta myös siihen, ketkä hakeutuvat ja pääsevät korkeakoulutukseen. Valikoituminen korostuu erityisesti tietyillä yliopistokoulutuksen aloilla, esimerkiksi lääketieteessä ja oikeustieteessä.

Maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset sekä vammaiset ja toimintarajoitteiset opiskelijat ovat aliedustettuina korkeakoulutuksessa. Vierasta kieltä äidinkielenään puhuvien korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistyminen Suomeen on heikompaa kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien opiskelijoiden. Työelämään ja yhteiskuntaan integroitumisen näkökulmasta suomen ja ruotsin kielen vaativan tason opintoja on korkeakouluissa tarjolla riittämättömästi. Koulutuksen ja työelämän jyrkkä sukupuolisegregaatio näkyy myös korkeakoulutuksessa.

Tällä hetkellä yhteiset tavoitteet ja erityistoimenpiteet aliedustettujen ryhmien korkeakoulutukseen osallistumisen tukemiseksi puuttuvat. Todetut ongelmat eivät ole korjaantuneet kaikille suunnattujen toimenpiteiden kautta. Korkeakoulujen toimintatavoilla ja käytännöillä voidaan vaikuttaa aliedustettujen ryhmien mahdollisuuksiin päästä korkeakoulutukseen ja heidän menestymiseensä opinnoissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt hallitusohjelman mukaisen korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelman valmistelun. Saavutettavuussuunnitelmatyössä tarkastellaan korkeakoulutuksen saavutettavuutta sosioekonomisen aseman, alueiden, sukupuolen, maahanmuuttajataustan, etnisten ryhmien, kieliryhmien ja toimintarajoitteisten kannalta. Suunnitelmassa huomioidaan koulutusalojen erot.

Opiskelijoiden hyvinvointia vahvistetaan korkeakouluissa tukemalla opiskelijoiden opiskelukykyä. Opiskelukyky vaikuttaa opintojen sujumiseen, oppimiseen sekä opiskelijan ja yhteisön hyvinvointiin. Opiskelukyvyn vahvistamiseen liittyy olennaisesti opiskelijoiden tuen ja ohjauksen parantaminen, opiskelutaitojen tukeminen sekä yhteisöllisyyden parantaminen korkeakouluyhteisössä.

Tavoite

Korkeakoulutuksen saavutettavuutta ja tasa-arvoa parannetaan.

Toimenpiteet

  • Hallitus päättää tavoitteet ja toimenpiteiden suuntaviivat tasa-arvon parantamiseksi korkeakoulujen saavutettavuussuunnitelmassa vuoden 2021 loppuun mennessä. Suunnitelmassa tarkastellaan korkeakoulutuksen saavutettavuutta yleensä ja toisaalta erityisesti aloilla, joihin nykytilassa valikoituu erityisen paljon korkeasta sosioekonomisesta taustasta tulevia.
  • Korkeakoulut laativat vuoden 2022 aikana yhteisten suuntaviivojen pohjalta omat saavutettavuussuunnitelmansa, joilla tuetaan aliedustettujen ryhmien korkeakoulutukseen pääsyä ja korkeakouluopintojen suorittamista. Saavutettavuussuunnitelmien toteutumista seurataan ja arvioidaan osana korkeakoulujen ja opetus- ja kulttuuriministeriön välistä ohjausprosessia.
  • Osana toimenpidekokonaisuutta määritellään, miten maahanmuuttajien osaamisen tunnistamisen ja ohjauksen palvelut otetaan osaksi korkeakoulujärjestelmää.
  • Hallitus valmistelee maahanmuuttajien valmentavaa koulutusta koskevat säännökset yliopistolakiin.
  • Korkeakoulut panostavat opiskelijoiden opiskelukykyä edistäviin toimenpiteisiin ja riittävän ohjauksen palveluihin opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Korkeakoulutuksen vaikuttavuus ja laatu paranevat uusilla toimintamalleilla

Toimintaympäristön muutokset edellyttävät tulevina vuosina korkeakoulujen toimintamallien ja rakenteiden uudelleen arviointia ja kehittämistä. Suomessa korkeakoulutukseen ja tutkimukseen panostetaan kansainvälisesti vertailtuna merkittävästi julkisia varoja. Tavoitteena on taata tehokkaat, taloudelliset ja tasa-arvoa edistävät toimintarakenteet ja -mallit korkeakouluille tilanteessa, jossa digitalisaatio, kansainvälisyys, väestökehitys, työn muutos sekä tieteen ja tutkimuksen kehitys muuttavat voimakkaasti korkeakoulujen toimintaympäristöä ja yhteiskunnan odotuksia. Tämä edellyttää systeemistä muutosta korkeakoulujen toimintatavoissa sekä sitä, että lainsäädäntö ja valtion muu ohjaus mahdollistaa tehokkaat, taloudelliset ja alueellisesti parhaat tavat järjestää toiminta.

Digitalisaatio mahdollistaa korkeakoulujen toimimisen kansallisesti ja kansainvälisesti avoimena verkostomaisena yhteisönä, jossa yksittäiset korkeakoulut toimivat yhteistyössä toistensa kanssa ja kukin profiloituu vahvuusalueilleen. Tämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia laadun parantamiseen. Tehokkaalla yhteistyöllä ja työnjaolla voidaan merkittävästi lisätä joustavia opiskelumahdollisuuksia. Uuden alustamaisen toimintatavan myötä koulutusta on tarjolla laajasti tutkinto-opiskelijoille, ja myös toisen asteen opiskelijoille ja kaikille osaamistaan täydentäville. Uusia ratkaisuja kehitettäessä tulee huolehtia myös ruotsinkielisen tarjonnan saatavuudesta. Hallitus tukee korkeakoulujen yhteistä digivisiota, joka luo tälle toimintamallille perustan.

Korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta tarjotaan laajasti eri puolilla Suomea. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen konsernirakenteilla on useilla paikkakunnilla haettu synergiaetuja tukipalveluihin, koulutukseen ja TKI-työhön. Osaamisen uudistamisen kasvavien tarpeiden vuoksi jatkuva oppiminen painottuu yhä enemmän korkeakoulujen koulutustehtävässä. Nykyistä korkeakoulujärjestelmää on syytä tarkastellaan erityisesti väestökehityksen, digitaalisuuden, oppijakeskeisyyden ja kansainvälistymisen rakenteille ja toimintatavoille aiheuttamien muutospaineiden näkökulmasta. Korkeakoulurakenteiden tulee tukea monipuolisen ja profiililtaan erilaisen osaamisen muodostumista yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin. Samalla tulee edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälisiä toimintaedellytyksiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö säätelee koulutusvastuiden kautta sitä, mitä tutkintoja ja millä tutkintotasoilla kussakin korkeakoulussa voidaan suorittaa ja mitä tutkintoon johtavaa koulutusta niitä velvoitetaan järjestämään. Säätelyllä on pyritty turvaamaan koulutustarjonta yhteiskunnan ja työelämän tarpeiden mukaisesti ja tekemään valtakunnallista työnjakoa korkeakoulujen välillä. Järjestelmä on kuitenkin jäykkä reagoimaan työelämän nopeisiin muutoksiin tai monitieteisyyden vaatimuksiin. Järjestelmä ei myöskään ole tukenut korkeakoulujen profilointia vahvuusalueilleen riittävällä tavalla. Tavoitteena on kehittää säätelyä siten, että se tukee nykyistä paremmin korkeakoulujen kykyä palvella yhteiskunnan osaamis- ja työvoimatarpeita ja auttaa niitä vastaamaan moninaistuvan tieteen vaatimuksiin. Koulutusvastuusäätelyn kokonaistarkastelu on välttämätöntä myös tilanteessa, jossa korkeakoulurakenteet uudistuvat.

Koulutuspolut ovat joillakin aloilla, esimerkiksi kulttuurialalla ja sosiaali- ja terveysalalla, erityisen pitkiä. Tämä johtuu muun muassa tutkintorakenteesta ja vähäisistä mahdollisuuksista työllistyä tai hankkia osaamista muutoin kuin hakeutumalla yhä uudestaan tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tilanteessa, jossa korkeakoulutetuista osaajista on pulaa, tulee purkaa rakenteita, jotka johtavat epätarkoituksenmukaisen pitkiin koulutusputkiin ja päällekkäiseen kouluttautumiseen sekä kehittää jatkuvan oppimisen joustavaa tarjontaa.

Tavoite

Korkeakoulujen toimintamalleja ja -rakenteita uudistetaan.

Toimenpiteet

  • Korkeakoulut toteuttavat vuoteen 2030 mennessä yhteisen visionsa mukaisen yhtenäisen digitaalisen palveluympäristön. Korkeakoulut tarjoavat yhteisen, saavutettavan digiopintotarjonnan, jota oppija voi hyödyntää koulutustaustasta, työmarkkina-asemasta tai koulutusasteesta riippumatta, molemmilla kansalliskielillä. Kokonaisuus perustuu jaettuun tietoon ja se avaa oppimisen kansalliset tietovarannot ihmisten ja yhteiskunnan käyttöön. Tiedolla johtamisen avulla kehitetään jatkuvasti pedagogisia ratkaisuja ja uudistetaan korkeakoulujen toimintatapoja ja -malleja.
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö uudistaa ohjausta ja rahoitusta siten, että ne kannustavat ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja Suomen Akatemiaa kehittämään toimintatapojaan ja rakenteitaan tukemaan entistä paremmin verkostomaista yhteistyötä, monipuolista ja korkealaatuista osaamisen tuottamista sekä uuden tiedon siirtämistä yhteiskunnan ja työelämän käyttöön.
  • Korkeakoulujen koulutusvastuiden säätelyä uudistetaan sekä parannetaan korkeakoulujen tutkintorakenteen toimivuutta, puretaan päällekkäisyyksiä ja tarpeettoman pitkiä koulutuspolkuja.

Edellä kuvatuin toimenpitein vuoteen 2040 mennessä

  • Osaamis- ja koulutustaso on kohonnut. Toiselta asteelta valmistuneet korkeakoulutuksesta kiinnostuneet pääsevät korkeakoulutukseen ilman tarpeettomia välivuosia. Kansainväliset opiskelijat ja tutkijat vahvistavat merkittävästi osaamista suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä.
  • Suomessa on avoin oppimisen ekosysteemi, joka hyödyttää oppijoita, tutkimus- ja innovaatiotoimintaa ja työelämää. Oppija voi hyödyntää korkeakoulujen avointa digitaalista tarjontaa joustavasti tarpeidensa mukaan ja hän saa kaiken tiedon omaan käyttöönsä.
  • Korkeakoulujen uudistuneet rakenteet ja toimintatavat mahdollistavat verkostomaisen yhteistyön, jolla turvataan korkeatasoinen, monipuolinen ja saavutettava korkeakoulutus ja tutkimus molemmilla kansalliskielillä. Korkeakoulujen profiilit ja niiden tarjoamat tutkinnot vaihtelevat perustuen korkeakoulujen vahvuuksiin.