Opetusministeri Li Andersson:
Joskus rikotun saa korjattua nopeasti

Opetus- ja kulttuuriministeriö 16.10.2019 8.22
Kolumni
Opetusministeri Li Andersson.

Olen joskus sanonut että haluan tunteellisia päättäjiä. Haluan päättäjiksi ihmisiä, joilla on empatiakykyä ja halu asettua niiden ihmisten asemaan, joiden arkeen ja elämään heidän tekemät päätökset vaikuttavat. Politiikka ei saa typistyä hallinnointiin, vaan pitää ymmärtää miten sanat ja numerot vaikuttavat ihmisten elämään.

Muistan viime vaalikaudelta erityisesti yhden päätöksen, joka meni minulla vahvasti ihon alle. Niin tapahtui monelle muullekin ja muistan  nähneeni erään hallituspuolueen kansanedustajan itkevän istuntosalissa, kun asiaa käsiteltiin.

Päätös oli lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen. Kaikki asiantuntijat olivat murskaavan kriittisiä esitystä kohtaan, eikä siitä arvioitu saatavan juurikaan säästöjä. Samalla lainmuutoksen arvioitiin heikentävän erityisesti niiden lasten mahdollisuutta päästä varhaiskasvatuksen piiriin, jotka tarvitsisivat sitä eniten.

Oikeuden rajaamista puolusteltiin sillä, että perheet perustellusta syystä ja anomuksesta voisivat edelleen saada oikeuden kokopäiväiseen paikkaan. Tätä eräs pitkään alalla työskennellyt päiväkodin johtaja kommentoi sanomalla, että hän ei todellakaan kaipaa takaisin niitä aikoja, jolloin oikeus oli harkinnanvarainen ja päiväkotien henkilöstö joutui arvioimaan, kenen perhe oli minkäkinlaisessa avun tarpeessa.

Päätös varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta oli myös osoitus siitä, kuinka helposti purettavissa sellaisetkin saavutukset ovat, joiden puolesta toiset ovat tehneet töitä vuosien ja vuosikymmenten ajan. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta suomalainen naisliike teki töitä vuosien ajan, ja sitten yhtäkkiä hallitus osana säästölistaansa vain leikkasi sen pois. Onneksi historian harha-askelia on myös mahdollista oikaista uusilla päätöksillä.

Noin neljässä vuodessa on tapahtunut merkittävä muutos asenneilmapiirissä varhaiskasvatusta kohtaan. Ymmärrys sen merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle on lisääntynyt merkittävästi, ja monet vaikutusvaltaiset ekonomistitkin ovat painottaneet, että varhaiskasvatukseen sijoitetut rahat maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Varhaiskasvatuksessa luodaan perusta lapsen myöhemmälle oppimiselle. Erityisen paljon siitä hyötyvät vaikeammasta taustasta tulevat lapset, jotka eivät opi oppimisen taitoja kotonaan.

Varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisen jälkeen päiväkodeista kuului erittäin valitettavia tarinoita, miten rajoitus käytännössä vaikutti päiväkotien arkeen. Lapsiryhmien koot kasvoivat, vanhemmat kokivat tulleensa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti ja lapset ihmettelivät, miksi toiset joutuvat lähtemään kotiin leikin ollessa kesken.

Ymmärrys siitä, että varhaiskasvatuksessa ei ensisijaisesti ole kyse vanhempien työssäkäynnistä on myös lisääntynyt ilahduttavasti. Varhaiskasvatus on nimenomaan jokaiselle lapselle tasa-arvoisena kuuluva oikeus. Sen merkitystä lasten sosiaalisille taidoille, leikille, oppimiselle ja kielen kehittymiselle ei voi painottaa liikaa. Sen vuoksi on myös tärkeää jatkaa työtä sekä varhaiskasvatuksen laadun, että sitä koskevien asenteiden kehittämiseksi. Tällä hetkellä suomalainen lapsi pääsee varhaiskasvatukseen eurooppalaista kaveriaan epätodennäköisemmin. Oppimisen tasa-arvon ja suomalaisten osaamisen vahvistamiseksi on tärkeää saada varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousuun.

Koska päätös varhaiskasvatusoikeuden rajoittamisesta oli yksi niistä, jotka menivät  eniten ihon alle, olen myös suunnattoman iloinen siitä, että yksi ensimmäisistä lakiesityksistä, jonka opetusministerinä saan antaa on se, joka palauttaa kaikkien lasten oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Esityksemme mukaan jokaisella lapsella on taas 1.8.2020 alkaen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Tällä kertaa saimme nopeasti korjattua rikotun, ja toivon, että tämä esitys menisi eduskunnassa yksimielisenä läpi.

Opetusministeri Li Andersson

Li Andersson Varhaiskasvatus