Huomioita ja huomautuksia

Huomioita ja huomautuksia –sarja esittelee suppeita ja laajempia, ajankohtaisia tai muuten kiinnostavia aiheita kansainvälisen koulutuspolitiikan ja koulutuksen kansainvälisen vertailun maailmasta.

Sukupuolierot eri osa-alueilla yhteydessä toisiinsa

Miten tytöillä ja pojilla menee koulussa?
- Osaamisen sukupuoliero PISAn valossa

Sukupuolten välillä on varsin suuria eroja oppimistuloksissa useimmilla PISA:n osa-alueilla ja useimmissa maissa. Tavoitteenasettelua ja keinojen valintaa vaikeuttaa se, että eri osa-alueet näyttävät olevan yhteydessä tiiviissä yhteydessä toisiinsa eikä mikään maa saavuta pientä sukupuolieroa kaikilla osaamisalueilla.

Sukupuolten väliset erot koulutuksessa ja oppimistuloksissa ovat yhteiskunnallisesti kiinnostavia, koska koulutus vaikuttaa voimakkaasti koko myöhempään elämänuraan. Sukupuolten välillä on useimmissa maissa suuria eroja niin oppimistuloksissa kuin koulutukseen osallistumisessakin.

OECD julkaisi maaliskuussa PISA-aineistoa hyödyntävän raportin ” PISA 2012 results: The ABC of Gender Equality in Education: Aptitude, Behaviour, Confidence”, joka antaa mielenkiintoista tietoa sukupuolten välisestä tasa-arvosta koulutusuralla. Raportti kiinnitti erityistä huomiota sukupuolittuneiden roolimallien vaikutusta elämänuraan. Poikien odotetaan suuntautuvan matemaattis-luonnontieteellisille ja teknisille aloille paljon tyttöjä useammin, vaikka molemmat olisivat samalla osaamisen tasolla.

Sukupuolittuneita stereotyyppejä pidetään ongelmana niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Yksilöille sukupuolittuneet odotukset ovat ongelma, koska ne tarpeettomasti rajoittavat yksilölle näyttäytyviä uramahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia totuttaa itseään. Yhteiskunnan kannalta ongelma johtaa lahjakkuusreservien hukkaamiseen kun matemaattisesti lahjakkaat naiset eivät suuntaudu matemaattista osaamista vaativille aloille.

Jos katsottaisiin vain matematiikkaa, Suomea voitaisiin kiittää poikkeuksellisen pienestä sukupuolierosta PISAn matematiikan osaamisessa. Joissakin puheenvuoroissa matematiikan tilannetta on pidetty osoituksena erityisen onnistuneen koulutuspolitiikan tuloksena. Kun muutkin PISAn osa-alueet otetaan mukaa tarkasteluun, kuva muuttuu, eikä valitettavasti tue käsitystä poikkeuksellisesta onnistumisestamme.

PISA-tutkimuksessa on kolme osa-aluetta: lukutaito, matematiikka ja luonnontiede. Näistä matematiikassa Suomi onnistuu kuulumaan siihen hyvin harvalukuiseen maajoukkoon, joka saavuttaa hyvin pienen sukupuolieron (poikien osaaminen – tyttöjen osaaminen).

Mielenkiintoista on se, että muilla osa-alueilla, lukutaidossa ja luonnontieteessä sukupuolten osaamistasoero on Suomessa korkeimpien joukossa. Onko Suomi siis onnistunut hyvin vai huonosti?

Vielä monimutkaisemmaksi tarkastelu muuttuu kun havaitaan, että sukupuolierot eri osaamisalueilla ovat varsin tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

Kun matematiikan sukupuoliero kasvaa pisteellä, luonnontieteiden sukupuoliero kasvaa lähes yhdellä pisteellä. Lisäksi tyttöjen tulostaso suhteessa poikiin on luonnontieteissä tyypillisesti 10 pistettä parempi kuin matematiikassa. Käytännössä luonnontieteiden sukupuolieron voi varsin tarkkaan ennustaa ennustamalla sen olevan 10 pistettä suurempi kuin matematiikassa.

Kun sukupuolierot ovat yhteydessä toisiinsa, eikä hyvin pientä eroa saavuteta molemmilla osa-alueilla, on kysyttävä, mitä tavoitetta on pidettävä tärkeimpänä: matematiikan, luonnontieteiden vai niiden keskimääräistä sukupuolieroa. Näiden kahden osa-alueen osalta vaihtokauppa ei välttämättä ole mahdoton, koska osa maista saavuttaa varsin pienet sukupuolierot molemmilla alueilla.

Kun lukutaito tulee mukaan kuvaan, tilanne mutkistuu. Matematiikka on vastaavasti yhteydessä lukutaitoon. Matematiikan sukupuolieron kasvaessa pisteellä kasvaa lukutaidon sukupuoliero keskimäärin yli 0,9 pisteellä. Lukutaidonkin sukupuoliero voidaan siis ennustaa varsin luotettavasti vain tietämällä matematiikan sukupuoliero.

Huomionarvoista on, että tyttöjen tulostaso suhteessa poikiin on lukutaidossa tyypillisesti yli 45 pistettä parempi kuin matematiikassa. Yhden vuoden oppimisen vastatessa noin 40 PISA-pistettä ero on varsin huomattava. Tässä tilanteessa yksikään maa ei pääse lähellekään tilannetta, jossa sukupuoliero olisi pieni molemmilla PISAn osa-alueilla.

Jos ajatellaan, että yksikään PISAn osa-alue ei ole toisia tärkeämpi, voidaan sukupuolieroa tarkastella kokonaisuutena laskemalla PISA:n kolmen osa-alueen sukupuolierot yhteen. Tällöin eri alueiden sukupuolierot tasapainottavat toisiaan, jos sukupuolierot menevät eri suuntiin eri osaamisalueilla. Suuressa osassa maita pojat ovat tyttöjä parempia matematiikassa ja tytöt ovat kaikissa maissa poikia parempia lukutaidossa. Valtaosassa maita nämä erot tasapainottavat toisiaan, jolloin tytöillä on etumatkaa lukutaidossa ja pojilla matematiikassa.

Kokonaisuutena sukupuoliero on tyttöjen hyväksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mielenkiintoista on, että PISAssa erittäin hyvin menestyvät Itä-Aasian maat, kuten Japani, Etelä-Korea, Hong Kong -Kiina, Shanghai-Kiina saavuttavat kokonaisuutenakin tarkastellen pienen sukupuolieron.

Suomessa tilanne on erilainen, koska sukupuoliero menee kaikilla kolmella osa-alueella tyttöjen hyväksi. Yhteenlaskettu sukupuoliero on Suomessa noin 80 pistettä mikä on vertailumaiden korkeimpien joukossa. Työtä siis vielä riittää.

 Aleksi Kalenius
Kirjoittaja on koulutus- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntija, sijoituspaikkanaan Suomen pysyvä edustusto OECD:ssa ja UNESCOssa.