Hyppää sisältöön

Ruotsin taiteilijapoliittinen selvitystyö:
”Taiteellinen työ on yhteiskunnallisesti arvokasta ja taiteilijoiden tulisi voida tulla toimeen taiteellisella työllään.”

Julkaisuajankohta 2.5.2018 10.23
Mitä eväitä Ruotsin selvitys antaa Suomen suuntaviivoille? Paneelikeskustelussa Maria Hirvi-Ijäs, Hanna Helavuori, Ann-Christin Nykvist, Paula Tuovinen ja Annu Mikkonen.
Mitä eväitä Ruotsin selvitys antaa Suomen suuntaviivoille? Paneelikeskustelussa Maria Hirvi-Ijäs, Hanna Helavuori, Ann-Christin Nykvist, Paula Tuovinen ja Annu Mikkonen.

Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus ja opetus- ja kulttuuriministeriö järjestivät seminaarin teemalla Kulttuuripolitiikan uudet suuntaviivat Ruotsissa ja Suomessa. Päivä tarjosi suomalaiselle taide- ja kulttuurikentälle yhteistyöfoorumin, jossa reflektoitiin Ruotsissa tehdyn uunituoreen selvitystyön pohjalta mahdollisia maiden välisiä yhtymäkohtia sekä keskusteltiin näkemyksistä koskien Suomen taide- ja taiteilijapolitiikan linjauksia.

Ruotsin laaja taiteilijapoliittinen selvitystyö valtion taiteilijatuista ja taiteellisen työn edellytyksistä luovutettiin Ruotsin kulttuuri- ja demokratiaministeri Alice Bah Kuhnkelle maalikuun lopulla ja se on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Selvitystyön tehnyttä työryhmää vetänyt erikoistutkija (särskild utredare) Ann-Christin Nykvistin valotti selvityksen taustoja ja esitteli johtopäätöksiä seminaarin osallistujille Hanasaaren kulttuurikeskuksessa.

Nykvistin mukaan Ruotsin selvityksen ydin on niiden mahdollisuuksien pohdinnassa, miten ammattitaiteilijat voivat elättää itsensä ja millaisia mahdollisuuksia taiteilijoilla on maanlaajuisesti. Selvityksessä todetaan, että taiteellinen työ on yhteiskunnallisesti arvokasta ja taiteilijoiden tulisi voida tulla toimeen taiteellisella työllään.

Nykvist kysyi, miten taiteilija määritellään. Ruotsin hallitus on käyttänyt käsitettä kulttuurintuottaja, mutta selvitysryhmä piti tärkeänä nimenomaan taiteilijasta puhumista. Taiteilijan käsite on Nykvistin mukaan laajentunut. Lisäksi työryhmä pohti myös kysymystä, mistä taustoista tullaan taiteilijaksi. Taidekoulutuksen valintakriteerejä tulisi hänen mukaansa pohtia tarkoin, jotta taiteilijan ammatti ei jää vain harvojen ja etuoikeutettujen mahdollisuudeksi.

Nykvistin mukaan Ruotsissa tehdyssä selvityksessä kartoitettiin toimintaympäristön muutoksia ja sekä sitä, miten taiteilijapolitiikka on muuttunut ja kehittynyt pohjoismaissa.  Digitalisaation näkökulma nousee selvityksessä esiin vahvasti ja työryhmä ehdottaakin useita eri toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa taiteilijoiden toimintaedellytyksiä sekä auttaa heitä kohtaamaan digitalisaation tuomat muutokset. Työryhmä esittää 225 miljoonan ruotsin kruunun vuosittaista lisäystä valtion myöntämiin tukiin vuodesta 2020 lähtien. Suurin osa lisärahoituksesta suunnattaisiin taiteilijoiden digitaalisten työmuotojen kehittämiseen sekä taiteellisen koulutuksen mahdollistamiseen nykyistä laajemmalle väestöpohjalle.

Kaiken kaikkiaan raportin toimenpide-ehdotukset ovat varsin laajat. Raportti tekee ehdotuksia niin taiteilijan ilmaisuvapauteen, apurahoitukseen, koulutukseen, verotukseen kuin eläkkeisiinkin liittyen. Myös taidehallintoon esitetään muutoksia, kuten hallituksen ohjauksen yksityiskohtaisuuden vähentämistä.

Suomessa Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho asetti syksyllä 2017 työryhmän laatimaan suuntaviivat ja tavoitteet Suomen taide- ja taiteilijapolitiikalle. Työssään työryhmä tarkastelee taiteen ja sen toimintaympäristön muutoksia ja niistä seuraavia muutostarpeita taiteen ja taiteilijoiden tuelle. Suomalaisen työryhmän jäsenet osallistuivat keskusteluun Hanasaaressa.

Ruotsin selvitys: Konstnär – oavsett villkor? (PDF)

Taide- ja taitelijapolitiikan linjausten valmistelu Suomessa