Hyppää sisältöön

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot vuodelle 2016 jaettiin

opetus- ja kulttuuriministeriö
Julkaisuajankohta 10.10.2016 11.30
Tiedote

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen luovutti Aleksin Kiven päivänä 10.10. vuoden 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot. Elämäntyöpalkinnon sai filosofian maisteri, teatteriohjaaja, radiotuottaja Harri Huhtamäki uraauurtavasta tiedonjulkistamisesta dokumentaarisen radiotaiteen keinoin sekä Radioateljeen perustamisesta.

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Elämäntyöpalkinnot ovat suuruudeltaan 20 000 euroa ja muut palkinnot 15 000 euroa.

Palkintoja tiedonjulkistamisesta myönnettiin vuonna 2016 seitsemän:

1. Arkeologi, tietokirjailija Ilari Aalto ja artesaani Elina Helkala teoksesta Matkaopas keskiajan Suomeen

2. Ylilääkäri, dosentti Peter J. Boström teoksesta Eturauhasen sairaudet – ennaltaehkäisy, tutkimukset ja hoito

3. Professori Heikki Hiilamo teoksesta Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö – Mistä sote-uudistuksessa on kysymys?

4. Professori Pertti Saurola, intendentti Jari Valkama, filosofian maisteri William Velmala, akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, ornitologi, lintukirjailija, dosentti Esa Lehikoinen, filosofian tohtori, suunnittelija Markus Piha, maa- ja metsätaloustieteen maisteri, metsänhoitaja Petri Sola, kuvittaja Dick Forsman ja graafinen suunnittelija Harri Sulonen teoksesta Suomen rengastusatlas I – II

5. Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, kirjailija Ville Suhonen dokumenttielokuvasta Ompelijatar

6. Biologi, tietokirjailija Helena Telkänranta teoksesta Millaista on olla eläin?

7. Filosofian tohtori Maria Vainio-Kurtakko, dosentti Henrika Tandefelt, filosofian tohtori Elisabeth Stubb, suunnittelija Johan Kylander, tietojärjestelmäpäällikkö Dennis Stolt, koordinaattori Tove Ørsted ja digitalisoija Tuuli Toivola verkkopalvelusta Albert Edelfelts brev (http://edelfelt.sls.fi)

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. TJNK on OKM:n asiantuntijaelin, joka seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla.

Lisätietoja: Vt. Pääsihteeri Simo Kyllönen (Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta), puh. 040 733 5935

Kuvia tilaisuudesta


PALKINTOPERUSTELUT:

Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto:
Filosofian maisteri, teatteriohjaaja, radiotuottaja Harri Huhtamäki uraauurtavasta tiedonjulkistamisesta dokumentaarisen radiotaiteen keinoin sekä Radioateljeen perustamisesta

Radioateljeen tuottaja, ohjaaja, filosofian maisteri Harri Huhtamäelle myönnetään elämäntyöpalkinto radiodokumenttien, featureiden sekä ääniteosten kehittämisestä ja tuottamisesta.

Harri Huhtamäki (syntynyt 1949) on suomalaisen radiofeaturen uranuurtaja ja monipuolinen tekijä. Hän aloitti radiodokumenttien ja featureiden tekemisen vuonna 1979 – aikana, jolloin lajityyppiä ei Ylessä vielä varsinaisesti tuotettu. Huhtamäki lähti kehittämään tuotantoa Radioateljeessa freelance-tekijöiden avulla ja on kouluttanut tekijöitä systemaattisesti koko Radioateljeen toiminnan ajan. Hänen kirjansa Radion viisi tietä (1993) oli tärkeä avaus. Hän on myös luonut Radioateljeelle mittavan kansainvälisen tekijäverkoston.

Huhtamäki on tuottanut tähän mennessä yli 800 pitkää radiofeaturea, joista hän on itse ohjannut yli 200. Kukin ohjelma on uniikki teos, jossa yhdistyvät tieto ja akustinen kokemus. Radioateljeen ohjelmia on lähetetty yli 30 maassa ja Radioateljeen tuotanto on voittanut lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja kuten Prix Futuran pääpalkinnon (1989), Kritiikin kannukset (1990) ja Prix Italian (2011) sekä lukuisia kunniamainintoja.

Huhtamäki on onnistunut yhdistämään ohjelmiston laajan ja tiedollisesti pätevän sisällön esteettisesti ja teknisesti korkeaan laatuun. Huhtamäen näkemyksellinen tapa yhdistää tiedonvälitys ja taiteellinen lähestyminen, kansainvälinen verkostoituminen ja luottamus itsenäiseen työskentelyyn on rakentanut perustaa monipuoliselle äänitaiteen kehittämiselle. Huhtamäki on haastanut käsitykset siitä, mitä kuunnelma, dokumentti, äänitaideteos tai tietoa välittävä radio-ohjelma voi olla, ja omalla esimerkillään luonut uutta ajattelua suomalaiseen radiotuotantoon ja tiedonvälitykseen vuosikymmenien ajan.

Palkinnot esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta:
Arkeologi, tietokirjailija Ilari Aalto ja artesaani Elina Helkala teoksesta Matkaopas keskiajan Suomeen
Kuva Suomen keskiajasta luotiin suurelta osin Suomen itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä 1920- ja 1930-luvuilla. Nuori kansakunta etsi ja kirjoitti tuolloin itselleen juuret, ja tähän kuului tietysti myös mahdollisimman sankarillinen ja komea menneisyys. Keskeinen Suomen keskiajan tulkki oli professori Jalmari Jaakkola. Monista Jaakkolan vakiinnuttamista käsityksistä on keskiajantutkijoilla ollut jo pitkään aivan toisenlainen näkemys. Silti Jaakkolan tulkinnat ja väittämät ovat edelleen vallitsevina käsityksinä monien historian harrastajien ja ns. suuren yleisön keskuudessa.

Ilari Aallon kirjoittama ja Elina Helkalan kuvittama Matkaopas keskiajan Suomeen perustuu tiukasti uusimpaan tutkimukseen. Kekseliäästi tekijät johdattavat lukijan turistioppaan tavoin ?m atkalle? keskiaikaiseen maailmaan. Keskiajan maailma tapoineen ja käytäntöineen on nykysuomalaiselle kuin vieras maa ja kulttuuri, opasta siis tarvitaan. Siksi lukija perehdytetään niihin asioihin, jotka 1300- ja 1400-lukujen Suomessa matkanneet, toisista kulttuureista tulleet ihmiset ovat kohdanneet kenties hyvinkin vieraina ja outoina. Ihmisten arkielämään kuuluneet asiat, kuten ruoka, vaatteet, tavat, kieli ja kaupankäynti esitellään lukijalle elävästi.

Teos sopii hyvin nuorille historiasta kiinnostuneille lukijoille, ja kuvituksensa ansiosta se on mielenkiintoista katseltavaa jopa lapsille. Kuvitus voi herättää heissä kysymyksiä, joihin vanhemmat voivat vastata kirjan tietojen avulla. Silti teos ei ole lastenkirja. Myös historiaa harrastanut varttunut lukija löytää siitä ajantasaisen, uusimpaan tutkimukseen perustuvan kuvan suomalaisesta keskiajasta. On aika uudistaa suomalaisten vanhentuneet ja piintyneet käsitykset keskiajastaan. Siihen Matka keskiajan Suomeen on kirja paikallaan.

Ylilääkäri, dosentti Peter J. Boström teoksesta Eturauhasen sairaudet – ennaltaehkäisy, tutkimukset ja hoito
Vihdoinkin kirja miehille! Potilaita hoitaessaan dosentti Peter J. Boström on havainnut, kuinka vähän eturauhasen sairauksista tiedetään.

Eturauhasen sairauksista merkittävimmät ovat eturauhasen tulehdus, hyvänlaatuinen eturauhasen liikakasvu sekä eturauhasen syöpä. Lantion anatomia, eturauhasen tulehdus ja liikakasvu käsitellään teoksessa napakasti. Kirja painottuu eturauhassyöpään, koska miesten yleisimpänä syöpänä se herättää eniten kysymyksiä. Joka seitsemäs suomalainen mies sairastuu eturauhassyöpään. Ratkaiseva kysymys on, hoidetaanko syöpä vai seurataanko tilannetta. Ja jos syöpä vaatii hoitoa, mikä hoito valitaan?

Kirja kattaa perusteellisesti eturauhassyövän epidemiologian, riskitekijät, ehkäisyn sekä seulontatestit. Kirjoittaja on saanut maamme eturivin asiantuntijat kommentoimaan aiheita, joihin hän on halunnut mukaan erityisasiantuntemusta. Syövän hoidon valintoja, säde-, solusalpaaja- sekä hormonihoitoja on näin syvennetty parhaalla mahdollisella tiedolla. Kirjan kuvitus on havainnollista, teksti sujuvaa ja taitto selkeä. Keskeinen sanoma on koottu jokaisen kappaleen loppuun. Potilaiden puheenvuorot ja kertomukset lähentävät tekstiä lukijaan ja tuovat kirjaan inhimillisyyttä.

Kirja on pitkään kaivattu tietopaketti miehille. Se on kuitenkin samalla tärkeä tietolähde myös eturauhassyöpään sairastuneen läheisille. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää, mistä eturauhasen sairauksissa on kyse.

Professori Heikki Hiilamo teoksesta Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö – Mistä sote-uudistuksessa on kysymys?
Sote-uudistus on yksi suurimmista yhteiskunnallisista uudistuksista Suomen historiassa. Suurimmalle osalle suomalaisista sote-prosessin lähtökohdat ja tavoitteet ovat jääneet epäselviksi. Professori Hiilamo tuo keskusteluun yllättävän ja positiivisen näkökannan: sote-uudistusta ei ole vaikea ymmärtää eikä missään tapauksessa ylivoimaista ratkaista.
Teos Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö kertoo, kuinka kuntapohjainen järjestelmä on tullut tiensä päähän. Missään muualla maailmassa vaativimpia sote-tehtäviä ei ole annettu samalla tavalla pienimpien ja köyhimpien yksiköiden käsiin. Tänään tiedämme, että yksi Hiilamon ennustus on toteutumassa. Yli 300 kunnan sijaan sote-järjestäjiä tulee olemaan vähemmän kuin hänen toivomansa 19 tuotantoaluetta eli 18. Sote-uudistus on kuitenkin paljon muuta kuin sote-järjestäjien lukumäärä. Kirjoittaja käy selkeästi ja analyyttisesti läpi sote-uudistuksen sudenkuoppia, rahoituksen ongelmia, terveyserojen kaventamisen merkitystä sekä valinnanvapautta ja palveluvalikoiman uudistamista. Hiilamo vertaa sosiaali- ja terveyspalveluja autovakuutukseen. Sote-palvelut ovat asukkaiden omistama vakuutusyhtiö, jonka tulisi pitää maksut edullisina ja korjauspalvelut kunnossa. Hän kantaa huolta myös siitä, kuka vastaa väestön terveyden edistämisestä ja miten siihen kannustetaan.

Professori Hiilamolla on ihailtava journalistinen taito kirjoittaa yksinkertaista ja luettavaa tekstiä vaikeasta aiheesta. Hän on ollut asiantuntijana keskeisissä uudistusta valmistelleissa työryhmissä ja osaa avata ainutlaatuisella tavalla ja kiteytetysti sote-uudistuksen lähtökohtia, merkitystä ja tavoitteita. Kirjan lukemiseen käytetty aika maksaa itsensä takaisin korkojen kera.

Professori Pertti Saurola, intendentti Jari Valkama, filosofian maisteri William Velmala, akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, ornitologi, lintukirjailija, dosentti Esa Lehikoinen, filosofian tohtori, suunnittelija Markus Piha, maa- ja metsätaloustieteen maisteri, metsänhoitaja Petri Sola, kuvittaja Dick Forsman ja graafinen suunnittelija Harri Sulonen teoksesta Suomen rengastusatlas I – II
Mihin linnut muuttavat? Mitkä vaarat niitä muuttomatkoilla uhkaavat? Pesiikö lintu vuodesta toiseen samalla paikalla? Miten muuttolinnusto on Suomessa ja talvehtimisalueilla muuttunut? Nämä ja monet muut ovat kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia lintujen rengastustoiminnalla, antamalla lintuyksilöille ainutkertaiset ?henkilötunnukset?.

Lintujen rengastaminen alkoi Suomessa vuonna 1913. Sadan vuoden aikana renkaan on saanut jalkaansa 11 miljoonaa lintua, ja Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon on saatu yli 1,2 miljoonaa palautusta. Tästä satojen lintuharrastajien ja tutkijoiden kokoamasta massiivisesta tietomäärästä koottu kaksiosainen Suomen rengastusatlas on ainutlaatuinen, 1300-sivuinen lintutiedon monumentti ja aarreaitta. Se sisältää seikkaperäiset rengastus- ja löytötiedot lähes 300:sta Suomessa rengastetusta lajista sekä 70:stä ulkomailla rengastetusta ja Suomesta löydetystä lajista. Rengastus- ja löytöaineistoja ja niiden ajallista kehitystä on analysoitu seikkaperäisesti kertomaan lintujen muuttoreiteistä, poikas- ja pesintälevittäytymisestä sekä lintujen elinkaarista. Tekstit, kuvat ja kartat ovat selkeitä ja havainnollisia.

Suomen rengastusatlas tarjoaa tutkijoille valtavan määrän tietoa sekä ehtymättömän ideavaraston. Linnuston muutokset ovat myös herkkä ympäristön tilan indikaattori, ja teokseen koottu tieto onkin arvokasta lintujen elinehtojen ja luonnon monimuotoisuuden seurannalle. Hyvän tietokirjan tavoin Suomen rengastusatlas antaa vastauksia moniin kysymyksiin, mutta tarjoaa samalla kiehtovia jatkokysymyksiä ja mahdollisuuksia monipuolisille analyyseille. Englanninkieliset lyhennelmät avaavat kirjan myös kansainväliselle lukijakunnalle.

Teos sisältää laajan katsauksen lintujen rengastuksen ja rannikon lintuasemien historiaan sekä sisämaan seurantapyyntiin. Myös uudet, rengastusta täydentävät seurantamenetelmät, kuten mikrosirut, radioseuranta, GPS-tallentimet ja satelliittiseuranta kuvataan kattavasti.

Suomen rengastusatlas on koottu kiitokseksi ja kannustukseksi vapaaehtoisille rengastajille, joiden jättimäinen ponnistus on malliesimerkki kansalaistieteen (citizen science) voimasta.
Kirjapari on ainutlaatuinen tietopaketti kaikille linnuista kiinnostuneille.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, kirjailija Ville Suhonen dokumenttielokuvasta Ompelijatar
Ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Ville Suhonen on monipuolinen taiteilija, joka on kertonut niin historiasta kuin luonnon ihmeistä. Ville Suhonen on ohjannut ja kirjoittanut 30 elokuvaa, kolme nuorten romaania, yhden lasten kuvakirjan sekä luontokirjan Metsän tarina, joka nähtiin myös dokumenttielokuvana. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi Poika ja ilves -elokuvan käsikirjoittajana ja toisena ohjaajana.

Historiadokumenteissaan Suhonen on nostanut esille arkoja aiheita. Hänen historiadokumenttinsa pohjaavat perusteelliseen arkistotyöhön. Hän käyttää taitavasti niin kirjallista aineistoa kuin kuvalähteitä. Ville Suhonen on löytänyt historiadokumentteihinsa harvoin nähtyjä arkistokuvia.

Vuonna 2011 ensi-iltaan tulleessa Jäämarssi-dokumentissa Suhonen kertoo jatkosodan aikaisista sotavankileireistä Suomessa. Nyt palkittava Ompelijatar-dokumentti kertoo vuonna 1896 syntyneestä ompelijatar Martta Koskisesta, joka teloitettiin vuonna 1943. Hän oli viimeinen valtion teloittama nainen.

Ohjaaja Ville Suhonen haluaa tuoda esille Suomen historiaa ja käyttää esimerkkinä yhden ihmisen kohtaloa. Dokumentin vahvuus on taitavasti rakennetussa henkilökuvassa. Martta Koskinen on elokuvassa yksilö, persoona, eikä pelkkiä merkintöjä arkistomateriaalissa. Dokumentti ei kuitenkaan rakenna Martta Koskisen henkilökuvaa fiktion keinoin.

Ompelijatar-elokuva puhuu aikalaisdokumenteilla. Niin valtiollisen poliisin henkilömappi Martta Koskisesta kuin hänen kirjeensä kertovat ompelijattaren tarinaa. Suhonen luo tunnelmia ja näyttää yksityiskohtia. Osaava aineistonkäyttö rakentaa draamaa, elävöittää Martta Koskisen tarinan ja kuvaa samalla nuoren valtion kivuliaita alkuvuosia. Näin syntyy laaja kuva aikakauden hengestä.

Biologi, tietokirjailija Helena Telkänranta teoksesta Millaista on olla eläin?
Eläinten älykkyyden ja tunne-elämän kuvaajan Helena Telkänrannan uusin kirja Millaista on olla eläin? on kiehtova katsaus siihen, mitä eläinten tunnemaailmasta ja älykkyydestä tiedetään. Vielä muutama vuosikymmen sitten uskottiin, että esimerkiksi linnut osaavat luonnostaan vaistojensa avulla karttaa myrkyllisiä hyönteisiä. Telkänranta kertoo kirjassaan, miten tutkijat ovat selvittäneet erilaisin kokein eläinten älykkyyttä ja oppimista. Linnut eivät toimikaan vaistojensa varassa vaan jokainen yksilö oppii oman kehityksensä aikana valikoimaan sopivia ruokia.

Millaista on olla eläin? purkaa monia virhekäsityksiä ja kuvaa eläinten käyttäytymistä, aistihavaintoja ja kognitiivisia kykyjä. Kirja antaa hyvän kuvan myös moderneista tutkimusmenetelmistä ja tutkijoiden työskentelystä ja tutkimustyön vaatimasta luovuudesta.

Helena Telkänranta on biologi; hän toimii tutkijana Helsingin yliopistossa eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Hänen tutkimusalaansa on eläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi. Telkänranta on kuitenkin ansioitunut myös tiedetoimittajana ja tietokirjailijana. Hän on julkaissut runsaasti artikkeleita sekä sanoma- että aikakauslehdissä. Lisäksi hän on kirjoittanut televisioon luontodokumenttien käsikirjoituksia.

Teos on hyvä lisä ajankohtaiseen keskusteluun eläinten hyvinvoinnista ja eläinten oikeuksista. Se on lisäksi loistava esimerkki siitä, miten uutta tutkimustietoa voidaan kertoa kiinnostavasti lukijaa innostaen ja ilman opettavaista sävyä.

Filosofian tohtori Maria Vainio-Kurtakko, dosentti Henrika Tandefelt, filosofian tohtori Elisabeth Stubb, suunnittelija Johan Kylander, tietojärjestelmäpäällikkö Dennis Stolt, koordinaattori Tove Ørsted ja digitalisoija Tuuli Toivola verkkopalvelusta Albert Edelfelts brev (http://edelfelt.sls.fi)
Sähköinen kirje- ja taide-editio Albert Edelfelts brev on malliesimerkki digitaalisen ajan arkistojen avaamisesta. Sivusto koostuu kokoelmasta kirjeitä, jotka Edelfelt kirjoitti äidilleen Alexandra Edelfeltille. Kirjeet esitellään digitoituina kuvina sekä referaatteina. Merkittävää on kuitenkin, miten kirjemateriaalia on rikastettu ja linkitetty muihin tietoihin. Monet kirjeissä mainituista Edelfeltin taideteoksista ovat sivustolla esillä Kansallisgallerian tarjoamina kuvina, ja käyttäjä voi katsoa taideteosta samalla kun lukee Edelfeltin mietteitä siitä. Kirjeisiin on liitetty asiasanoja kuten avainhenkilöitä, paikkoja ja aiheita, jotka kytkevät samaa teemaa käsittelevät kirjeet yhteen. Sivuston rikastamiseen on myös hyödynnetty linkitettyä tietoa muista lähteistä.

Sivusto mahdollistaa tutkimusmatkan Edelfeltin maailmaan. Yhdellä hiiren painalluksella sivuston käyttäjä voi tutkia Edelfeltin merkkiteoksen tekoprosessia alusta loppuun, seurata taiteilijan ihmissuhteita tai jäsentää taiteilijan reittejä Euroopan halki. Sivuston tekijät ylläpitävät lisäksi Edelfeltin elämää seuraavaa Facebook-sivua (facebook.com/albertedelfeltsbrev), jossa on esillä kulloisena päivämääränä kirjoitettuja kirjeitä.

Albert Edelfelts brev avaa näkymän paitsi Edelfeltin elämään myös 1800-luvun maailmankuvaan ja henkiseen maisemaan. Aiemmin lähinnä tutkijakäytössä oleva aineisto muuttuu relevantiksi sisällöksi suurelle yleisölle. Olisi todella hienoa, jos sivusto olisi tarjolla myös suomen- ja englanninkielisenä.

Verkkopalvelu ansaitsee myös kiitosta kulttuuriperinnön avoimuuden ja jälleenkäytön mahdollistamisesta. Kirjeaineisto sekä referaatit on julkaistu avoimella lisenssillä ja ne ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Data tarjotaan käyttäjälle avoimen rajapinnan kautta. Näin ollen dataa voitaisiin käyttää myös muiden verkkosisältöjen rikastamiseen tai kirjeiden datalähtöiseen tutkimukseen.