Hyppää sisältöön

Ministeri Hanna Kosonen:
Tasa-arvo korkeakouluissa ja TKI-toiminnassa vaatii vielä työtä

opetus- ja kulttuuriministeriö
Julkaisuajankohta 16.6.2020 8.30
Kolumni

Suomea on pidetty sukupuolten tasa-arvon mallimaana, mutta kehityksemme tutkimustoiminnan tasa-arvon saralla on käytännössä polkenut paikallaan viimeiset kymmenen vuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti viime syksynä osana Suomen EU-puheenjohtajuuskautta konferenssin sukupuolten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa. Muiden maiden kokemuksia kuullessamme totesimme, että myös Suomen olisi otettava seuraava askel tasa-arvon edistämisessä tällä alalla.

Yliopistotutkija Inkeri Tanhua selvitti ministeriön toimeksiannosta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien sisältöä ja ajantasaisuutta. Suunnitelmien tarkoituksena on edistää korkeakouluissa tehtävää tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyötä. Suunnitelmissa selvitetään oppilaitoksen tasa-arvotilanne, kootaan tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvioidaan aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamista ja tuloksia.
 
Tanhuan mukaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista löytyy paljon hyviä ideoita henkilöstön tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, mutta myös paljon parannettavaa. Ohjelmia ei olla välttämättä päivitetty tai niistä saattaa puuttua jokin lain vaatima osio kuten arvio aiempien kehittämistoimenpiteiden toteutumisesta. Lisäksi suunnitelmiin kaivattaisiin konkreettisia toimia, joilla korkeakoulut edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Sen lisäksi, että suunnitelmissa todetaan, että isiä kannustetaan pitämään vanhempainvapaita, tulisi siis myös kuvata, kuinka tämä kannustus käytännössä toteutetaan.
 
Tieteen arvoista käytävässä keskustelussa vastakkain asetetaan usein tasa-arvo ja tutkimuksen laatu, ikään kuin ne olisivat keskenään ristiriidassa. Näin asia ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, epätasa-arvon johdosta hukkaamme kykyjä. Naisia on nykyään korkeakoulutetuissa hieman enemmän kuin miehiä, mutta silti vain kolmannes professoreista ja tenure track –tehtäviin valituista sekä alle neljäsosa kutsumenettelyllä valituista tutkijoista on naisia. Sukupuolten tasa-arvon lisäksi on kyse laajemmin eri ihmisryhmien välisestä yhdenvertaisuudesta.
 
Epätasa-arvoa ylläpidetään joka päivä, sarjalla pieniä yksittäisiä toimintatapoja ja päätöksiä. Näiden pienten ja lähes harmittomilta vaikuttavien toimien seurauksena naisten ja miesten urakäyttäytyminen poikkeaa ja tietyt ryhmät ovat aliedustettuina korkeakouluissamme sekä tutkijapoluilla. Kuitenkin se, että hyödynnämme koko pienen väestömme lahjakkuuspotentiaalin nostaa myös tutkimuksen laatua. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat konkreettinen työkalu, jolla tasa-arvoa voidaan edistää.
 
Inkeri Tanhuan erinomainen selvitys antaa hyvän pohjan korkeakouluissa tehtävän tasa-arvotyön kehittämiselle. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee laajemman selvityshankkeen käynnistämistä ensi syksynä, jossa myös haastatellaan korkeakoulujen toimijoita organisaation eri tasoilla ja pureudutaan syvemmälle tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen esteisiin ja mahdollisuuksiin. Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmalla puolestaan pyritään löytämään toimenpiteitä, joilla korkeakoulutus olisi suomalaisten saavutettavissa esimerkiksi asuinpaikkaan, vammaisuuteen ja perhetaustaan katsomatta.
 

Korkeakoulutus ja tiede