Petra Kouvonen: Tiedolla johtaminen, mutta minkä tiedon varassa
Taannoin ilmestyneessä raportissa ”Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi” ehdotetaan, että Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) toimintaa ohjataan tukemaan yhteisen valtakunnallisen tietopohjan rakentumista lapsi- ja perhepalveluiden saralla. Mahtavaa! Tätä se lapsipolitiikka ja viime kädessä jokainen perhe ja lapsi Suomessa tarvitsee, muistan ajatelleeni raporttia lukiessani.
Myöhemmin myös Aulikki Kananoja sekä Kristiina Ruuskanen ovat STM:n raportissaan kaavailleet Itlalle roolia tiedon valtakunnallisen kokoamisen ja koordinoinnin osalta vaativan tuen ja vaativien erityispalveluiden osalta osana viittä osaamis- ja tukikeskusta, joista äskettäin määrättiin valtioneuvoston asetuksella.
Jo pitkään on tiedetty, että ennaltaehkäisevät palvelut eivät toimi tiedon varassa Suomessa. Ilman vahvaa valtakunnallista ohjausta tieto ei ole siirtynyt kunnasta toiseen tai edes sektorilta toiselle. Suuri osa lapsiperheille suunnatusta tuesta on lisäksi projektiluontoista, pirstaleista ja laadultaan vaihtelevaa.
Tietoa vaikuttavista varhaisen tuen menetelmistä, joilla voidaan tukea vanhemmuutta ja lasten psykososiaalista kasvua, meillä silti on Suomessa tarjolla. Tai ainakin tutkimus- ja kehittämistyön alla.
Ammattilaisen tai tavallisen lapsiperheen voi kuitenkin olla mahdotonta erottaa vaikuttavat menetelmät toisistaan. Tämän vuoksi Itla on yhdessä Suomen Mielenterveysseuran, ja alkujaan Lastensuojelun Keskusliiton sekä Onni ja Helmi Karttusen säätiön tukemana, luonut Kasvun tuki tietovarannon, joka arvioi, levittää ja juurruttaa menetelmiä lasten kasvun tueksi.
Viime vuosina (2017-2018) työtä on toteutettu osana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa. Interventioiden lisäksi tarvitaan tietoa myös ilmiöistä, joihin tutkitusti vaikuttaviksi todettuja interventioita tulisi kohdentaa. Suomalaisten ainutlaatuisten rekisteri- ja kyselytutkimustietojen perusteella saamme tänään yhä enemmän tietoa näistä ilmiöistä.
Ongelma on tiedon käytön prosesseissa, ei tiedon puutteessa
Ongelma ei siis ole tiedon puute, vaan tiedon heikko siirtyminen käytäntöihin ja päätöksentekoon. Kun tieto ei siirry käytäntöihin tai päättäjien agendalle, se ei päädy voimaannuttamaan ja tukemaan perheitä.
Olen yhä vakuuttuneempi tiedolla johtamisen tarpeesta. Itlan tai muun tutkimusta tuottavan, kokoavan tai levittävän tahon on kuitenkin vaikea toimia ilman lapsi- ja perhepalveluiden kentän ja päätöksenteon yhtenäistä käsitystä tiedolla johtamisesta ja sen toteutuksesta.
Tiedolla johtaminen oman käsitykseni mukaan edellyttää, että tutkittu tieto aina ohjaa ja perustelee päätöksiä. Muunlaisen tiedon, esimerkiksi kokemustiedon tai ns. heikkojen signaalien, jotka kuuluvat lasten ja perheiden arjesta, keskustelupalstoilta tai vaikkapa auttavien puhelimien viesteistä, pitää toki olla osa prosessia, jossa ilmiöistä kootaan ymmärrys.
Kun päätöksenteossa on valikoitunut ilmiö, johon katse suunnataan, olemassa olevan tutkimustiedon tulisi ohjata toteutusta. Näen nämä kaksi vaihetta – ilmiön määrittelyn ja siihen liittyvän toiminnan kohdentamisen – kahtena erillisenä, toisiaan täydentävänä, mutta ei päällekkäisenä prosessina, jossa kokemustieto voi toimia ilmiön avaajana ja myöhemmin tutkimustiedon tulkitsijana. Ratkaisijan rooli säilyy kuitenkin tutkitulla tiedolla, joka myös ohjaa toimintaan liittyvää päätöksentekoa.
Tiedolla johtaminen + yhdessä tekeminen = yhteisövaikuttaminen
Tiedolla johtaminen tutkitun tiedon pohjalta edellyttää uudenlaista ajattelua kaikilta. Muutokseen tulisi olla valmiita kaikkien, joiden toimenkuvaan kuuluu kehittää, johtaa, rahoittaa tai toteuttaa työtä lapsiperheiden parissa.
Tämä ei koske pelkästään alueellista tai kuntatasolla tapahtuvaa työtä vaan muutoksen olisi tapahduttava myös valtakunnallisella tasolla – kolmannen sektorin toiminnoissa ja näiden rahoitusprosesseissa. Toivoisin näkeväni, että tiedolla johtamisessa siirryttäisiin sanoista tekoihin.
Vahva yhteisövaikuttaminen syntyy yhdessä, mutta vaatii parikseen systemaattista ja pitkäjänteistä tiedollista koordinointia. Siirtyminen tätä kohti olisi ennen kaikkea lasten etu, mutta tukisi myös heidän kasvuympäristöjään, päätöksentekoa ja sitä kautta koko yhteiskuntaa.
Petra kouvonen
VTT, Kehitysjohtaja, Itlan asiamies
Viitteet:
Heinonen, Olli-Pekka; Ikonen, Anna-Kaisa; Kaivosoja, Matti; Reina, Timo (2018): Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi: Selvitys lapsi- ja nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 8/2017: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160555
Kananoja, Aulikki; Ruuskanen, Kristiina (2018): Selvityshenkilön ehdotus lastensuojelun laatua parantavaksi tiekartaksi Väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 31/2018: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160996
Kania, John & Kramer Mark (2011). Collective Impact. Stanford Social Innovation Review.
Valtioneuvoston asetus erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä: http://stm.fi/documents/1271139/5228951/VNA_erikoissairaanhoito_22.8.pdf/69ce484f-db8f-46e9-abc9-a2c6bf892395
***
Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia.