Maailmanperintösopimus ja siihen liittyvä toiminta

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on yksi tunnetuimmista Unescon instrumenteista. Sen keskeisenä lähtökohtana on säilyttää maailman ainutlaatuinen kulttuuri- ja luonnonperintö tuleville sukupolville. Maailmanperintökohteita on jo 165 maassa kaikkiaan yli 1000.

Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia linjaa Suomen maailmaperintöpolitiikkaa ja Unescon maailmaperintösopimuksen toteutusta Suomessa vuosina 2015–2025. Strategian mukaan Suomi on vastuullinen maailmanperintövaikuttaja, jonka maailmanperintökohteet toimivat suojelun, ylläpidon ja esittelyn mallina muille. Elinvoimaiset ympäristöt ovat yhteistä maailmanperintöä tuleville sukupolville. Strategiasta julkaistaan erillinen toimeenpanosuunnitelma.

Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta:

  • Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
  • Vanha Rauma (1991)
  • Petäjäveden vanha kirkko (1994)
  • Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
  • Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
  • Struven ketju (2005)
  • Merenkurkun saaristo (2006)

Suomessa maailmanperintötoimintaan liittyvistä asioista vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö (kulttuuriperintö) ja ympäristöministeriö (luonnonperintö).

Maailmanperintökohteisiin osittain verrattavia kohteita Suomessa ovat myös Unescon Ihminen ja biosfääri –ohjelmaan liittyvät Saaristomeren sekä Pohjois-Karjalan biosfäärialueet sekä Unescon geopuisto-ohjelmaan kuuluva Rokuan geopuisto.

 

Maailmanperintökomitea

Unescon hallitustenvälisen maailmanperintökomitean päätehtävinä on päättää kansainvälisen maailmanperintörahaston käytöstä ja maailmanperintöluetteloon vuosittain valittavista kohteista sekä seurata maailmanperintökohteiden tilaa. Komiteaan kuuluu 21 jäsenmaata.

Suomi on komitean jäsenmaa 2013-2017. Suomen pääedustajat komiteatyössä tulevat Museovirastosta ja Metsähallituksesta. Suomi korostaa maailmanperintökohteiden hallinnon ja suojelusuunnitelmien asianmukaista kehittämistä, kulttuuri- ja luonnonperinnön asiantuntemuksen kunnioittamista komitean päätöksenteossa, maailmanperintöluettelon tasapainottamista muun muassa siten, että aliedustetuilta maantieteellisiltä alueilta (kuten Afrikan ja Tyynen valtameren alueet) saataisiin aiempaa enemmän kohde-esityksiä luetteloon. Lisäksi Suomi painottaa yleisen tietoisuuden lisäämistä maailmanperintötoiminnasta muun muassa maailmanperintökasvatuksen avulla.

Lisätietoja

Hannu Vainonen, erityisasiantuntija 
OKM, Kansainvälisten asiain sihteeristö 0295330323   etunimi.sukunimi@minedu.fi