Kulttuuriperintöön liittyvät kansainväliset sopimukset

Vanha tykki Suomenlinnassa.

Keskeisiä kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja suojeluun liittyviä sopimuksia ovat mm. maailmanperintösopimus ja sopimus aineettomasta kulttuuriperinnöstä.  Opetus- ja kulttuuriministeriö vaikuttaa kansainvälisten kulttuuriperintöalan sopimusten esiintuonnissa ja toimeenpanossa Suomessa.

 

 

Aineeton kulttuuriperintö

Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn Unescon yleissopimuksen piiriin kuuluu yli 160 valtiota. Aineeton kulttuuriperintö voi olla suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, tietoja ja taitoja. Yhteisöillä on keskeinen rooli aineetonta kulttuuriperintöä tunnistettaessa ja määriteltäessä.

Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 2013. Sopimus velvoittaa aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämiseen, tunnistamiseen, tallentamiseen ja luettelointiin. Sopimukseen kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon laatiminen.

Sopimuksen täytäntöönpanosta vastaa Suomessa Museovirasto yhteistyössä yhteisöjen ja eri sidosryhmien kanssa.

 

Maailmanperintö

Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi  tavoitteena on  turvata maailman keskeisten kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden arvot ja säilyminen tuleville sukupolville. Suomessa maailmanperintösopimus tuli voimaan 1987.

Maailmanperintökomitea komitea hyväksyy uudet maailmanperintökohteet sekä seuraa luettelossa olevien kohteiden tilaa. Suomi on maailmanperintökomitean jäsen vuosina 2013–2017.

Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia linjaa Suomen maailmaperintöpolitiikkaa ja Unescon maailmaperintösopimuksen toteutusta Suomessa vuosina 2015–2025.  Strategian mukaan Suomi on vastuullinen maailmanperintövaikuttaja, jonka maailmanperintökohteet toimivat suojelun, ylläpidon ja esittelyn mallina muille. Elinvoimaiset ympäristöt ovat yhteistä maailmanperintöä tuleville sukupolville.

Suomella on seitsemän kohdetta Unescon maailmanperintölistalla. Suomen maailmanperintökohteista kuusi on kulttuuriperintökohteita ja yksi on luonnonperintökohde.

Maailmanperintökohteisiin osittain verrattavia kohteita Suomessa ovat myös Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan liittyvät Saaristomeren sekä Pohjois-Karjalan biosfäärialueet sekä Unescon geopuisto-ohjelmaan kuuluva Rokuan geopuisto.

 

Haagin sopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta

Haagin vuoden 1954 yleissopimus on Unescon alainen humanitaarinen yleissopimus, jonka tavoitteena on kulttuuriomaisuuden suojelu aseellisen selkkauksen sattuessa. Yleissopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja hyväksyttiin Suomessa vuonna 1994.

 

Faron sopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä

Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä julkaistiin vuonna 2005. Sopimus sisältää suuntaa-antavia ohjeita kestävälle kulttuuriperintötyölle korostaen kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana.

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö antoi yleissopimuksen voimansaattamisen taustaselvitystyön Museovirastolle, joka toteutti sen yhteistyössä Suomen Kotiseutuliiton kanssa. Selvitys julkistettiin toukokuussa 2015.

 

Muut kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseen liittyvät sopimukset

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta
Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta
Yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisesta

Muualla verkossa

Kansallinen maailmanperintöstrategia Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:14

 

Lisätietoja

Päivi Salonen, Kulttuuriasiainneuvos 
OKM, Kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto (KUPO), Taiteen ja kulttuuriperinnön vastuualue (TAKU) 0295330281   etunimi.sukunimi@minedu.fi


Mirva Mattila, ylitarkastaja 
OKM, Kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto (KUPO), Taiteen ja kulttuuriperinnön vastuualue (TAKU) 0295330269   etunimi.sukunimi@minedu.fi