Usein kysyttyjä kysymyksia korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksesta

Alle on koottu usein kysyttyjä kysymyksiä korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisesta.

Pääsykoeuudistus ja todistusvalintojen lisääminen

Miksi valintakokeita uudistetaan ja todistusvalintoja lisätään?

Vain yksi kolmesta uudesta ylioppilaasta jatkaa opintojaan välittömästi, vaikka korkeakoulupaikkoja pitäisi riittää koko ylioppilasikäluokalle. Nykyinen suomalainen malli, jossa järjestetään satoja erilaisia pääsykokeita, on kallis ja raskas sekä kansainvälisesti poikkeuksellinen. Se johtaa opintojen aloituksen viivästymiseen eli ei-toivottuihin välivuosiin. Ylioppilastutkinto ja toisaalta erilaiset ammatilliset tutkinnot tuottavat lain mukaan kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Menestys toisella asteella kertoo hyvin valmiuksista korkeakouluopintoihin.  

 

Onko pääsykokeista tarkoitus luopua kokonaan?

Ei ole.

Pääsykokeilla valitaan opiskelijoita myös vuoden 2020 jälkeen. Todistusvalinta on kuitenkin pääväylä korkeakouluopintoihin. Nykyisestä yhteispistevalinnasta, jossa pisteitä saa sekä valintakokeesta että todistuksesta, luovutaan.  Pääsykokeet ovat tulevaisuudessa sellaisia, että niihin ei tarvitse valmentautua etukäteen.

Mitä aloja uudistus koskee?

Uudistus koskee kaikkia opintoaloja paitsi taide-, kulttuuri- ja liikunta-aloja.

Milloin uudistus tulee voimaan?

Vuodesta 2018 alkaen pääsykokeissa ei saa edellyttää pitkäkestoista valmentautumista. Vuodesta 2020 alkaen todistusvalinta on pääväylä. Tämän jälkeenkin pääsykokeisiin voivat osallistua ne, joita ei voida valita todistuksen perusteella. Tämä tarkoittaa, että hakijalla ei ole soveltuvaa todistusta tai että arvosanat eivät ole riittävän hyviä.

Minkä todistuksen perusteella opiskelijat valitaan?

Opiskelijoita valitaan kaikille aloille ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella sekä soveltuville aloille ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella. Uudistus ei koske taide-, kulttuuri- ja liikunta-aloja. Lukion yksittäisten kurssien arvosanoja (lukion päättötodistus) ei käytetä opiskelijavalinnoissa. Lukiodiplomeita voidaan edelleen käyttää valintojen osana.

Kukin korkeakoulu päättää, valitseeko se opiskelijoita ylioppilastutkinnon perusteella vai sekä ylioppilastutkinnon että soveltuvan ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella. Erityisesti ammattikorkeakouluihin valitaan opiskelijoita ammatillisten perustutkintojen arvosanojen perusteella.

Milloin saan tietää, mitä arvosanoja korkeakoulut käyttävät valinnoissa?

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tiedottavat vuotta 2020 koskevista valintaperusteista viimeistään syksyllä 2018, jotta lukiolaisille ja ammattiin opiskeleville jää riittävästi aikaa valmistautua muutokseen. Tämän jälkeen valintaperusteet ilmoitetaan aina niin ajoissa, että ne ovat tiedossa jo toisen asteen opintoja aloittaessa erityisesti todistusten hyödyntämisen osalta.

Löytyykö opiskelupaikkoja keskiverto-opiskelijoille tai opinnoissa huonosti menestyville?

Koulutuspaikkoja on tarjolla aivan yhtä paljon kuin ennenkin. Tavoite on, että näistä nykyistä suurempi osa kohdistuisi ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville, ja että opintoihin siirryttäisiin nykyistä nopeammin. Myös nykyään valtaosa paikoista edellyttää käytännössä hyvää todistusta: esimerkiksi syksyllä 2016 yliopistoihin valittiin pelkän pääsykokeen perusteella vain kolmasosa opiskelijoista.

Aiemmin myös hyvät arvosanat saaneet hakijat ovat usein joutuneet osallistumaan pääsykokeisiin. Tämä on päällekkäistä testaamista, joka aiheuttaa painetta siirtää pääsykokeisiin osallistuminen seuraavalle vuodelle toisen asteen opintojen päättymisen jälkeen. 

Tulevaisuudessa – aivan kuten nykyisin – toisella asteella opiskeleminen kannattaa. Todistusvalinnassa valituksi tulemiseen vaadittavat suoritukset riippuvat kunkin alan suosiosta, aivan kuten nykyisin.

Faktaa valintatavoista (pdf)

Miten paljon hakijoita valitaan jatkossa todistusten perusteella ja miten paljon pääsykokeiden perusteella?

Todistusvalinta on vuodesta 2020 alkaen pääasiallinen väylä korkeakoulutukseen. Korkeakoulut päättävät tarkemmin valintatapojen suhteista eri aloilla. Valintatavoista tiedotetaan hvyissä ajoin. Korkeakoulut ilmoittavat valintakriteerit vuodelle 2020 viimeistään syksyllä 2018. Tämän jälkeen valintaperusteet ilmoitetaan aina niin, että ne ovat tiedossa jo toisen asteen opintoja aloittaessa erityisesti todistusten hyödyntämisen osalta. Korkeakoulupaikkoja ei olla vähentämässä.

Onko ammatillisen koulutuksen todistuksella mahdollisuus hakea korkeakouluihin vuodesta 2020 lähtien?

Ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto tuottavat kelpoisuuden korkeakouluopintoihin kuten ennenkin. Se mitä valintatapoja tällaisella tutkinnolla hakevalle on tarjolla, riippuu korkeakoulusta ja hakukohteesta.

Etenkin ammattikorkeakoulut kehittävät valintoja soveltuvan ammatillisen perustutkinnon perusteella.  Ammattikorkeakoulut päättävät siitä, minkä alojen ammatillisten tutkintojen perusteella todistusvalintoja tehdään kullakin alalla. Pääsykokeeseen perustuva valintapa on joka tapauksessa tarjolla.

Miten ammatillisen tutkinnon suorittaneet valitaan jatkossa korkeakouluihin?

Kukin korkeakoulu päättää, valitseeko se todistuksen perusteella opiskelijoita ylioppilastutkintoon perustuen vai sekä ylioppilastutkintoon että soveltuvaan (saman tai lähialan) ammatilliseen perustutkintoon perustuen. Erityisesti ammattikorkeakouluihin valittaisiin opiskelijoita myös soveltuvien ammatillisten perustutkintojen arvosanojen perusteella.

Onko ammatillisen koulutuksen opiskelijan jatkossa vaikeampi päästä korkeakouluun, kun käyttöön otetaan todistusvalinnat? Pieneneekö valintakokeella valittavien määrä, kun pääosa opiskelijoista valitaan todistusten perusteella?

Kun lisätään todistusvalintoja, luovutaan yhteispistevalinnasta. Nykyisin yhteispistevalinta on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tarjolla vain ylioppilaille, koska siinä hyödynnetään ylioppilastutkinnon kokeiden arvosanoja. Pelkällä valintakokeella paikoista jaetaan tulevaisuudessakin merkittävä määrä.

Mikä on ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon rooli opiskelijavalinnoissa?

Suurin osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista suorittaa ammatillisen perustutkinnon. Tämän lisäksi on olemassa ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja. Myös ne antavat kelpoisuuden korkeakouluopintoihin, mutta niistä ei kuitenkaan saa arvosanoja, joita voitaisiin käyttää todistusvalinnassa.

Ammattitutkinnon tai erityisammattitutkinnon suorittaneiden käytettävissä ovat jatkossakin sekä pääsykoeväylä että avoimen korkeakoulun väylä. Käytännössä ammattitutkinnon tai erityisammattitutkinnon suorittaneen polku jatko-opintoihin kulkee usein työelämän kautta. Ammattikorkeakoulujen monimuotokoulutuksessa onkin ollut käytössä valintatapa, jossa saa pisteitä työkokemuksesta. Koulutuspolku, jossa ammatillisen tutkinnon jälkeen siirrytään työelämään ja sieltä jatko-opintoihin, on merkittävä ja sitä ylläpidetään jatkossakin.

Millaisia pääsykokeet ovat tulevaisuudessa?

Vuodesta 2018 alkaen pääsykokeet ovat sellaisia, etteivät ne edellytä pitkää valmentautumista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi aineistokokeita tai muita koetilanteessa suoritettavia tehtävia. Jatkossa kokeiden määrää vähennetään edelleen kehittämällä useilla aloilla hyödynnettäviä yhteisiä kokeita, jotta yhdellä kokeella voisi hakea useampaa opiskelupaikkaa.

Perusteita uudistukselle

Suosiiko uudistus jompaa kumpaa sukupuolta?

Opiskelijavalintojen uudistamisella edistetään mahdollisuuksien tasa-arvoa, sillä sen tarkoitus on varmistaa opiskelupaikka mahdollisimman monelle. Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan.

On viitteitä siitä, että nykytilanteessa karkeasti sanottuna naiset pärjäisivät paremmin ylioppilaskokeissa ja miehet hieman paremmin pääsykokeissa. Asiaa mutkistaa se, että mies- ja naispuoliset lukiolaiset opiskelevat usein eri aineita ja suorittavat eri ylioppilaskokeita sekä se, että miehet ja naiset hakeutuvat usein eri aloille.

Opiskelijavalintauudistuksen voi arvioida lisäävän oppimismotivaatiota kaikille toisella asteella, kun arvosanojen merkitys kasvaa.

 

Miksi valmennuskurssit nähdään ongelmana?

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oltava mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaan myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Nykymallin opiskelijavalinnat ovat luoneet markkinat pääsykokeiden valmennuskursseille, ja kurssien hinta ja saatavuus voivat ohjata hakijoiden alan valintaa. Valmennuskursseista on tullut joillakin aloilla hyvin yleisiä: Eurostudent VI-selvitykseen osallistuneista vastaajista joka neljäs yliopisto-opiskelija ja joka kahdeksas ammattikorkeakouluopiskelija on käynyt valmennuskurssin. Yleisintä valmennuskurssille osallistuminen on oikeustieteen alalla, lääketieteessä ja kauppatieteissä.

Onko uudistus epäreilu?

Kun pääsykokeisiin valmistautuminen on käytännössä mahdollista vasta ylioppilaskokeiden tai opintojen päätyttyä, uusi hakija joutuu kilpailemaan pääsykokeissa muiden uusien hakijoiden lisäksi niiden kanssa, joilla on ollut varaa käyttää pidempi aika, jopa useampia vuosia valmistautumiseen. Pääsykokeisiin perustuvaa järjestelmää voi pitää hyvin epäreiluna niille nuorille, jotka ovat hoitaneet toisen asteen opintonsa hyvin, mutta joiden vanhemmat eivät pysty tai halua elättää heitä pitkäkestoisen pääsykokeisiin valmistautumisen aikana tai joilla ei ole varaa tai halua maksaa valmennuskursseista.

Uudistusten reunaehtona on myös se, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai korkeakoulun opiskelupaikan vastaanottaneiden asema ei saa muodostua kohtuuttomasti heikommaksi kuin ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien, sekä toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen ja opiskelualan vaihtamisen tulee olla jatkossakin mahdollista. Opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa opiskelijavalintojen kehittymistä yhteistyössä korkeakoulujen kanssa.

 

Siirtyvätkö lukiolaisten paineet tai valmennuskurssien tarjonta nyt ylioppilaskokeisiin?

Erilaisten kurssien tarjoamista tai niihin osallistumista ei toki voi kieltää. Lukio on kuitenkin paras valmennuskurssi ylioppilaskokeisiin. Abiturientin tukena ylioppilaskokeisiin valmistautumisessa on koko lukion opetus sekä opettajat, opinto-ohjaajat ja lisäksi lukiokaverit, jotka ovat opiskelemassa samoihin kokeisiin. Pääsykokeiden suhteen tilanne on toinen, sillä hakija voi jäädä valmistautumaan yksin. Lisäksi lukiolainen voi käytännössä alkaa valmistautua pääsykokeisiin vasta ylioppilaskokeiden jälkeen. Tällöin painetta lisää vielä se, että hän joutuu kilpailemaan opiskelupaikasta myös aikaisempien vuosien ylioppilaiden kanssa, jotka ovat voineet valmistautua paljon pidemmän ajan.

Eivätkö pääsykokeet ole paras motivaation mittari?

Pääsykokeiden käyttäminen motivaation mittarina on monella tavalla ongelmallista. Pääsykokeisiin perustuvassa järjestelmässä ei välttämättä ole järkevää edes hakea siihen koulutukseen, johon olisi motivoitunut: jos nuori arvioi mahdollisuutensa päästä toivealalleen liian heikoksi, hänen voi olla järkevämpää hakea vähemmän motivoivaan mutta helpompaan paikkaan.

Todistusvalinnan tapauksessa hakemisesta yhteen kohteeseen ei ole mitään haittaa hakemiselle toisiin kohteisiin eikä hakijalla ole siis syytä jättää hakematta mieluiseen kohteeseen. Pääsykokeiden tapauksessa hakija joutuu pohtimaan ajan jakamista eri pääsykokeisiin valmistautumiseen, ja yhteen pääsykokeeseen valmistautumiseen käytetty aika on toisesta pois. Usein onkin mahdotonta valmistautua useampiin pääsykokeisiin.

Todella motivoitunut hakija toimii aina edistääkseen menestystään valintaperusteiden mukaisesti, olivat ne sitten ylioppilastutkinnon kokeita tai erillisiä pääsykokeita. Olisi tärkeää muistaa myös, että motivaatio hakuvaiheessa ei välttämättä kerro motivaatiosta opintojen aikana.

Eikö pääsykokeista ole hyötyä opinnoissa alkuun pääsemiseksi?

On totta, että pääsykokeisiin valmistautuessa voi tutustua opintojen aihepiiriin ja joutuu paneutumaan siihen. Tällöin saa käsityksen yhden alan sisällöistä. Parempi kuitenkin olisi tutustua useisiin eri aloihin jo ennen hakupäätöstä, niin että on voinut muodostaa näkemyksen opintoaloista ja niitä seuraavasta työelämästä.

Ylioppilastutkinto ja toisaalta erilaiset ammatilliset tutkinnot tuottavat lain mukaan kelpoisuuden korkeakouluopintoihin. Korkeakoulujen opiskelijavalintojen tulisi siksi perustua pääsääntöisesti toisen asteen koulutuksen aikana hankittuun osaamiseen eikä esimerkiksi pääsykoekirjoista opiskeltaviin korkeakouluopintojen sisältöihin. Ylioppilastutkinnon arvosanat ja myös ammatilliset tutkinnot ja niiden arvostelu kertovat hakijan osaamisesta.

Todistusten pisteytysmallit

Mikä on ministeriön rooli pisteytysmallien laadinnassa?

Korkeakoulut päättävät itsenäisesti, miten todistuksia pisteytetään. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei osallistu pisteytysten laadintaan, eikä ohjaa niiden kehitystyötä. Ministeriö on sopinut korkeakoulujen kanssa kehikosta, jonka mukaisesti valintoja kehitetään: pääosa, eli yli puolet hakijoista valitaan todistusten perusteella, yhteispistevalinnasta luovutaan ja pääsykokeet säilyvät merkittävänä valintatapana. Tämän kehikon sisällä korkeakoulut päättävät valintojen kehittämisestä ja esimerkiksi pisteytyksistä itse.

Nykyisin ylioppilastutkintoa arvotetaan hyvin monin eri tavoin eri korkeakouluissa. Kokonaiskuvan muodostaminen on toisen asteen opiskelijoille ja opinto-ohjaajille haastavaa. Olisi tarkoituksenmukaista, että malleja on nykyistä vähemmän. Ministeriö on rahoittanut korkeakoulujen esittämiä kehittämishankkeita, joissa yhteisiä pisteytysmalleja laaditaan. Hankkeet vastaavat mallien kehittämisestä, esittämistään malleista ja niiden perusteluista.

Onko ministeriössä varauduttu siihen, että pisteytysmallit saattavat vaikuttaa lukiolaisten valintoihin?

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä nosti valmiina valintoihin I -raportissa esille ylioppilastutkinnon pisteytyksen vaikutuksia lukiolaisten valintoihin. Erityisesti nostettiin esille matematiikan ja kielten opiskelun nykytilanne ja korkeakoulujen mahdollisuudet vaikuttaa tähän.

Raportti eritteli myös mahdollisia tapoja lisätä arvosanojen vertailukelpoisuutta (ks. Valmiina valintoihin s.58-60). Korkeakoulujen hankkeissa on kuitenkin pisteytysmallien kehittämisessä tehty omat ratkaisut todistusten arvottamisesta ja vertailukelpoisuuden lisäämisestä ja ehdotuksia koskeva palaute tulee osoittaa korkeakouluille. Korkeakoulut päättävät itsenäisesti tavoista, joilla todistuksia pisteyttävät.

Mistä löytää lisätietoja pisteytysmalleista ja niiden kehittämisestä?

Vuosiksi 2017-2019 korkeakoulutuksen kehittämisen hankerahoitusta haki kaksi opiskelijavalintojen kehittämishanketta (Helsingin yliopiston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimat hankkeet), joille kummallekin myönnettiin rahoitusta. Kummankin hankkeen osana kehitetään ylioppilastutkinnon pisteytyksen malleja. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ohjaa työtä eikä osallistu siihen millään tavalla.

Metropolia ammattikorkeakoulun hankkeessa kehitetään myös pisteytysmalleja ammatillisen perustutkinnon hyödyntämiseen ja ammattikorkeakoulujen yhtä yhteistä pääsykoetta.

Milloin lukiolaiset saavat tiedon siitä, miten ylioppilastutkinto pisteytetään vuonna 2020?

Pisteytyksestä ja todistusvalinnan kiintiöistä tiedotetaan syksyllä 2018.

Paikkojen varaaminen (ensikertalaiskiintiöt)

Miksi osa opiskelupaikoista varataan henkilöille, joilla ei ole vielä opiskelupaikkaa tai tutkintoa korkeakoulussa?

Opiskelupaikkojen varaamisella pyritään siihen, että entistä suurempi osa opiskelupaikan saavista olisi aidosti uusia korkeakouluopiskelijoita, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa korkeakoulussa. Opiskelupaikkojen varaamisella on tarkoitus turvata perustuslain 16 §:n mukaisia sivistyksellisiä oikeuksia varmistamalla mahdollisimman monelle opiskelupaikka.

Opiskelupaikkojen varaamisen tarkoituksena on myös parantaa korkeakouluopintojen loppuun saattamista: todennäköisesti useampi suorittaa opinnot loppuun asti, mikäli opiskelupaikka on otettu vastaan koulutuksessa, johon on motivoitunut.

 

 

Kuinka suuri osa opiskelupaikoista varataan ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville?

Ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville varattavien paikkojen määrästä päättävät korkeakoulut. Tieto varattavista paikoista löytyy kunkin koulutuksen valintaperusteiden tiedoista opintopolku.fi-palvelusta.

 

Jos en tule valituksi opiskelupaikkaan, johon ensisijaisesti haluan, kannattaako minun ottaa joku muu paikka vastaan?

Opiskelupaikat on lähtökohtaisesti tarkoitettu niille, jotka haluavat suorittaa kyseisen tutkinnon. Jos otat vastaan paikan koulutuksesta, josta et aio tehdä tutkintoa, saatat samalla viedä paikan hakijalta, joka haluaisi suorittaa juuri kyseisen tutkinnon. Ota siis paikka vastaan, mikäli aiot suorittaa tutkinnon.

Mikäli otat paikan vastaan, mutta haluatkin myöhemmin vaihtaa alaa, sinulle on tarjolla hakeutumismahdollisuuksia ja -väyliä muihin koulutuksiin. Henkilöllä, joka opiskelee korkeakoulussa tai on suorittanut tutkinnon, tulee pääsääntöisesti olla mahdollisuus hakea ja tulla valituksi kaikkeen koulutukseen, joka on ensikertalaisillekin hakijoille tarjolla. Vaikka opiskelupaikkoja varataan ensikertalaisille hakijoille heidän asemansa parantamiseksi, eivät mahdollisuutesi tulla valituksi saa olla kohtuuttomasti ensikertalaisia huonommat (perustuslakivaliokunnan lausunto 23/2012).

Eikö olisi parempi, että hakijat, jotka eivät tule valituksi mieluisimpaan hakukohteeseensa, ottaisivat paikan edes jostain koulutuksesta?

Koulutusjärjestelmän toimivuuden ja koko yhteiskunnan kannalta olisi parempi, että tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkoja ottavat vastaan sellaiset henkilöt, jotka aikovat kyseistä alaa opiskella. Yhden henkilön vastaanottama paikka on toiselta pois.

 

En ole aivan varma mitä haluan opiskella. Miten minun pitäisi toimia?

Kannattaa ensimmäiseksi keskustella opinto-ohjaajan kanssa sinulle sopivista vaihtoehdoista. Voit hakea ja ottaa paikan vastan sinua kiinnostavalta alalta. Jos haluatkin myöhemmin vaihtaa alaa, tulet löytämään hakeutumismahdollisuuksia ja -väyliä toisille aloille. Vaikka opiskelupaikkoja varataan ensikertalaisille hakijoille heidän asemansa parantamiseksi, eivät mahdollisuutesi tulla valituksi ole kohtuuttomasti ensikertalaisia huonommat. Tähän tähdätään myös muun muassa joustavien opintopolkujen, joustavien opinto-oikeuksien, hyväksilukemisten ja siirto-opiskelijavalintojen avulla.

 

Ketkä katsotaan ensikertalaisiksi hakijoiksi?

Ensikertalaisia ovat ne, jotka eivät ole vastaanottaneet tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa, eivätkä suorittaneet tutkintoa suomalaisissa korkeakouluissa. Poikkeuksena ovat ennen syksyä 2014 opintonsa aloittaneet, joilla ei ole korkeakoulututkintoa.

Asemaan ensikertalaisena vaikuttavat ainoastaan Suomen korkeakoulujärjestelmässä vastaanotetut opiskelupaikat ja suoritetut tutkinnot. Ulkomaalaisessa korkeakoulussa suoritettu tutkinto tai vastaanotettu opiskelupaikka ei poista oikeutta hakea ensikertalaisena Suomessa.

Katsotaanko minut ensikertalaiseksi, jos olen valmistunut yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta ennen syksyn 2014 hakua?

Ei katsota.

Voiko ensikertalaisen aseman saada takaisin luopumalla opiskelupaikasta?

Ei voi. Henkilö, joka on vastaanottanut opiskelupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkavasta koulutuksesta, ei ole enää ensikertalainen.

 

Miten alanvaihto onnistuu jatkossa? Miten jo korkeakoulusta valmistunut voi hakea jatkossa ammattikorkeakouluun ja yliopistoon?

Korkeakoulujen yhteishaun lisäksi järjestetään erillisiä valintoja esimerkiksi maisterivaiheen koulutuksiin. Maisterivaiheen koulutuksissa paikkoja ei varata ensikertalaisille.

Lisäksi korkeakoulut järjestävät siirto-opiskelijoille hakuja, joiden avulla alaa voi vaihtaa kulkematta uudelleen yhteishaun kautta koulutukseen. Siirto-opiskelijoiden valinnat pohjautuvat aiempaan opiskeluoikeuteen sekä samalla tai lähialalla suoritettuihin korkeakouluopintoihin ja niissä menestymiseen.

Lisäksi korkeakoulut kehittävät valintamenettelyjä, jotka on tarkoitettu nimenomaan alanvaihtajille.

 

 

Mitä jos huomaan valinneeni itselleni sopimattoman alan?

Ensin kannattaa pohtia, voiko opintoja suunnata itselle paremmin soveltuvaan suuntaan esimerkiksi sisällyttämällä niihin opintoja muista korkeakouluista tai muilta aloilta. Alan vaihtaminen voi olla mahdollista korkeakoulun sisällä tai tiedekunnan sisällä niin sanottuna siirto-opiskelijana.

Jos alan vaihto ei ole mahdollista siirto-opiskelun kautta, koulutukseen on mahdollista hakea yhteishaussa. Luonteva vaihe uudelleen suuntaamiseen on myös alemman korkeakoulututkinnon jälkeen. Maisterivaiheen opintoihin voi usein päästä useilla soveltuvilla tutkinnoilla.

 

Vaarantavatko kiintiöt yhdenvertaisen kohtelun?

Yhteishakua, erillishakuja ja opintojen aikaisia koulutuksesta toiseen siirtymistä koskevia menettelyjä on tarkasteltava kokonaisuutena. Korkeakoulujen tulisi nykyistä paremmin mahdollistaa opintojen aloittaminen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkintojen osien perusteella ja luoda heitä varten joustavia siirtymismahdollisuuksia korkeakoulujen sisällä ja välillä.

Kokonaisuudessa huolehditaan siitä, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai korkeakoulun opiskelupaikan vastaanottaneiden asema ei saa muodostua kohtuuttomasti heikommaksi kuin ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien, sekä toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen ja opiskelualan vaihtamisen tulee olla jatkossakin mahdollista.

 

Onko jatkossakin haettava koulutukseen, jotta voi saada työmarkkinatukea?

Kysymys koskee työttömyysturvajärjestelmää eikä siis suoraan liity korkeakouluihin. Lisätietoja työmarkkinatuen edellytyksistä saat TE-palveluiden sivuilta.

 

 

Onko ensikertalaiskiintiöiden käyttöönoton vaikutusta opiskelijavalintoihin tutkittu?

Vuosina 2010–2015 tehdyistä korkeakoulujen opiskelijoiden uudistuksista toteutetaan vaikutusarvio, joka valmistuu vuoden 2017 loppuun mennessä. Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen -tutkimushanke

Selvityksessä tulee esille myös ensikertalaiskiintiöiden käyttöönotto.