Lastensuojelua kehitetään monella osa-alueella samanaikaisesti
LAPE-kärkihankkeessa uudistetaan lastensuojelun sosiaalityötä niin, että se vastaa paremmin lasten ja perheiden tarpeita. Perheiden tuki vahvistuu monin tavoin, ja sijaishuollon ohjaus ja valvonta paranee.
Sosiaalityöntekijän avuksi lastensuojelun sosiaalityöhön on tulossa monitoimijainen työryhmä.
Näin lupaa sosiaalineuvos Marjo Malja sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosastolta.
Lastensuojelun sosiaalityössä on lapsen ja hänen perheensä asioista vastannut tähän asti yksi sosiaalityöntekijä. Uudistuksen myötä perheen kanssa tulee työskentelemään ja sen tilannetta arvioimaan monitoimijainen työryhmä, jonka jäsenet voivat jatkaa yhdessä perheen kanssa vaikkapa esimerkiksi sosiaalityöntekijän sairastuttua. Tiimi tuo jatkuvuutta ja monipuolisuutta työskentelyyn, kun useampi työntekijä tutustuu perheeseen.
”Sosiaalityöntekijän aikaa voidaan vapauttaa suoraan asiakkaiden kanssa tehtävään työhön, kun muun muassa toimistotyötä jaetaan tiimiä tukevalle toimistotyöntekijälle”, Malja kertoo.
Marjo Maljan mukaan on tärkeää vahvistaa koko lapsiperheiden palvelujen kokonaisuutta, koska kaikki lapsiperhepalvelujen osa-alueet ovat kytköksissä keskenään. Erityisesti varhaista tukea, kuten lapsia ja perheitä tukevaa kerhotoimintaa, pitäisi olla saatavilla enemmän perheiden lähiympäristössä.
”Lastensuojelun onnistumiseen vaikuttaa paljon se, miten kokonaisuus toimii ja kuinka varhain ja millä tavalla perheet saavat tukea”, Malja painottaa.
Systeeminen toimintamalli katkaisee yksin työskentelyn perinteen
 |
| Sosiaalineuvos Marjo Maljan mukaan lapsiperheiden palveluja on kehitettävä kokonaisuutena. |
Tarkoituksena on myös tuoda erityispalveluja, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluja sekä lastensuojelun erityspalveluja, lähemmäs lapsiperheiden arkea.
Muun muassa perhekeskusten matalan kynnyksen palveluille pitäisi saada tarvittaessa erityispalveluilta tukea siinä, että ne pystyisivät olemaan perheiden apuna mahdollisimman pitkään. Jos esimerkiksi kotipalvelut tai muut varhaisen tuen palvelut toimivat, vapautuu lastensuojelun työntekijöiltä aikaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat lastensuojelun palveluja.
”Meillä on aito mahdollisuus onnistua, kun laitamme monella eri osa-alueella samanaikaisesti asioita kuntoon”, Malja vakuuttaa.
THL:n lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius kertoo, että lastensuojelun ongelmien ratkaisemiseksi on luotu niin sanottu systeeminen toimintamalli, jolla on tarkoitus murtaa muun muassa yksin työskentelyn perinne.
”Usein sosiaalityöntekijät joutuvat vastaamaan hyvin suurista asiakasmääristä, ja he ovat kokeneet jääneensä yksi vaativassa työssään”, Petrelius kertoo.
Uudessa toimintamallissa lastensuojelun sosiaalityöstä vastaisi monitoimijainen työryhmä, johon kuuluisi esimerkiksi perheterapeutti, konsultoiva sosiaalityöntekijä ja yksikkökoordinaattori. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijä joutuu tekemään paljon myös hallinnollisia tehtäviä kuten kirjaamista, arkistointia ja varaamaan tiloja sekä tilaamaan tulkkeja. Uusi työskentelytapa vapauttaa hänet tekemään asiakastyötä.
”Moniammatillisuus tuo perheen tilanteen arviointiin myös muuta kuin sosiaalityön näkökulmaa”, Petrelius huomauttaa.
Varhaista tukea vahvistettava
Koska nykyisin lastensuojelussa yhdellä sosiaalityöntekijällä on liian paljon asiakkaita, jotta hän voisi tehdä suojelutyötä riittävän konkreettisesti, on Petreliuksen mukaan systeemisellä toimintamallilla tarkoitus vähentää asiakasmäärää nykyisestä 40-50 asiakkaasta noin 20 asiakkaaseen työntekijää kohti.
Jos tuki peruspalveluissa vahvistuu ja yhteistyö eri toimijoiden kesken saadaan sujuvaksi, voivat asiakasmäärät lastensuojelussa vähetä. Tällöin ne lapset ja perheet, joilla oikeasti on suojelun tarve, saisivat lastensuojelusta intensiivistä tukea.
”Rinnalla kulkeva ja lapsiin ja perheisiin tutustuva työ tulisi uudestaan mahdolliseksi”, toteaa Petrelius.
Myös koulusta ja varhaiskasvatuksesta saatava tuki lastensuojelulle vähentäisi sosiaalityön ja lastensuojelun tarvetta.
Petreliuksen mukaan lasten ja perheiden tilanteita arvioidaan nykyisin laajasti sosiaalihuollon perhesosiaalityössä, jossa tehdään myös lapsen lastensuojelun tarpeen arviointi. Kun lapsia ja perheitä ohjautuu paljon perhesosiaalityön asiakkaiksi, voi sieltä edelleen ohjautua myös lastensuojeluun sellaisiakin asiakkaita, jotka eivät välttämättä tarvitsisi lastensuojelun tukea.
”Lapsen ja perheen tilanteen kokonaisvaltaista arviointia voitaisiin tehdä muuallakin kuin sosiaalihuollossa. Sitä voitaisiin tehdä esimerkiksi koulussa ja varhaiskasvatuksessa ilman, että perhettä tarvitsee ohjata ollenkaan sosiaalihuollon asiakkuuteen. Sosiaalihuollon työntekijä voi olla tukena arvioinnissa."
 |
| Pia Eriksson ja Päivi Petrelius THL:stä korostavat varhaisen tuen merkitystä ja sujuvaa tiedonkulkua eri ammattilaisten välillä. |
Myös Petrelius painottaa varhaisen tuen merkitystä. Hyvin matalalla kynnyksellä voitaisiin tarjota vaikkapa neuvolan asiakkaana olevalle perheelle vanhemmuuden tukea tai esimerkiksi kotipalvelua, jos näyttää siltä, että perheessä on väsymystä tai lastenhoidon tarvetta. Myös perheiden kohtaamispaikkoja tarvitaan ja pääsyä palveluihin ilman erityisjärjestelyjä.
”Maakunnissa on kehitetty jo hyviä toimintatapoja tähän, esimerkiksi sähköinen Pyydä apua -nappi kunnan palveluissa tai Lainaa kirjastosta perhetyöntekijä -toimintamalli”, Petrelius kertoo.
Sijaishuollon lapsikeskeistä valvontaa vahvistetaan
Kehittämispäällikkö Pia Eriksson THL:stä vastaa LAPE-muutosohjelmassa muun muassa perhehoidon ja laitoshuollon sekä niiden ohjauksen ja valvonnan kehittämisestä.
Eriksson kertoo, että moniammatillista tukea vahvistetaan sijaishuollon eri osapuolille, myös sijaisperheille ja biologisille perheille.
Sijaishuollossa vahvistetaan sijoitettujen lasten ja nuorten tietoisuutta omista oikeuksistaan. Maakunnissa voidaan järjestää muun muassa puolueeton valvontataho, johon lapsi tai nuori voisi aina halutessaan olla yhteydessä.
”Tämän lisäksi sijoitetun lapsen ja nuoren on saatava aina tarvittaessa yhteys sosiaalityöntekijäänsä.”
Tarkoituksena on kehittää myös sijoitettujen lasten ja nuorten kuulemisen tapoja ja kanavia, jotta kaikki – mukaan lukien erityisryhmät, kuten vammaiset ja maahanmuuttajat − saavat varmasti äänensä kuuluviin.
Monitoimijaisella työskentelymallilla kehitetään Erikssonin mukaan tiedon kulkua eri alojen ja eri tasoilla työskentelevien ammattilaisten kesken ja varmistetaan, että kaikki kyseisen perheen kanssa työskentelevät osallistuvat perheen tukemiseen.
Erityisen tärkeää on varmistaa perustason ja erityispalveluiden yhteistyö, koska perustasolla on kuitenkin perheen, lasten ja nuorten arjen elinympäristö.
”Sujuvalla tiedon kululla vältetään myös päällekkäistä työtä”, Eriksson lisää.
Pia Erikssonin mukaan tavoitteena on linkittää eri tasojen palveluja toisiinsa: tarvittaessa esimerkiksi erityispalveluista voisi työntekijä tulla tapaamaan lasta tai nuorta kouluun tai päiväkotiin.
”Ei siis lähetetä lapsia ja nuoria eteenpäin saamaan apua, vaan mieluummin kutsutaan ammattilainen sinne, missä perhe on.”
Teksti: Iita Kettunen
Kuvat: STM, THL
Lastensuojelu uudistuu
Lastensuojelun uudistamiseen keskitytään sosiaali- ja terveysministeriössä laajemmin heti vuoden 2018 alussa.
Kerromme silloin, millaisia ratkaisuja etsimme lastensuojelun laadun ja valvonnan varmistamiseen.
Lastensuojelu LAPE-ohjelmassa
Lape-kärkihankkeessa lastensuojelua kehitetään entistä asiakaslähtöisemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Lastensuojelussa mahdollistetaan tiivis, kohtaava työskentely lasten ja perheiden kanssa sekä huolehditaan lasten ja nuorten mahdollisuuksista vaikuttaa ja tulla kuulluksi omissa asioissaan.
Sijaishuollon järjestämiseen, tuottamiseen, valvontaan ja laadun arviointiin luodaan yhdenmukaiset periaatteet.
Lue lisää lastensuojelun kehittämisestä LAPE-ohjelmassa
- Lastensuojelun systeeminen toimintamalli
- Lastensuojelun perhetyö ja perhekuntoutus
- Lastensuojelun laitoshoito
- Lastensuojelun perhehoito
- Sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan malli
- Lastensuojelu kehittäminen (THL)
Lue lisää LAPE-uudistuksesta